Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2010.

Juhannusarvuuttelua

Kuva
Arvatkaas mikä se tämä on?
Aivan oikein, se on  pikkunen sanko, joka roikkuu  saunan seinällä vanhassa kalaverkon ripustus tapissa.
Humala kiipeilee koristamassa sen auringon haalistamaa kylkeä.

Ja sekin on totta, että  siinä on ollut joskus Dronningholmin mansikkahilloa.
Usean kesän hilloelämänsä jälkeen se on palvellut pyykkipoikien säilytyspaikkana pyykkinarun läheisyydessä.


Tältä se näyttää sivustapäin kun ilta-aurinko siihen paistaa

Mutta kurkistakaapas sisälle :) 
Nyt sanko onkin  harmaasieppo perheen koti


Juhannustoivottelut

Kuva
Viimeaikoina on ollut niin paljon puuhaa ja hidasta tämän jalan kanssa kompurointi, etten ole paljon blogistaniaan ehtinyt. Käyn sitten juhannuksen jälkeen tutkimassa ja kommentoimassa blogejanne oikein urakalla :)
Hieman on ilmassa alavireisyyttäkin, joten sanat on olleet kateissa.
Siksi en tälläerää höpöttele enempää vaan toivota teille kaikille mukaville blogini lukijoille virtuaalisten halausten kera oikein ihanaa ja rentouttavaa juhannuksen aikaa.



Runo se tulla tupsahti.

Kuva
Mieli raskaana, harmaana mataa ovi lukossa, haassa iloisten ajatusten, sanojen maassa. Sydämessäni suru huoli nytkö jo runokekijunikin kuoli.
Vaan eipä sittenkään, sanoja, kun paperille laitoin ajatukset toisella tavoin taitoin.
Löytyipä oikea hyvä olo ja samalla runokeijuni kotikolo
Sielläpä tallessa sanojen pirta ulos vyöryi, kun vierivä virta
Enää ei ole maassa mieli kun solisee oma runokieli
Tällainen on sen tämänpäivän sato toivottavasti ei käy lukijoiissa kato  :)
Mukavaa perjantain jatkoa
ps: piti vielä sanoa, jotta en tiedä, miten runoja pitäisi oikeasti ja sääntöjen mukaan kirjoittaa, mutta kirjoittelen omalla tavallani. Valitettavasti teksteihini tahtoo putkataa pääosaan herrat lukihärö ja kirotusvire =).

No nytpä tämän akan kävi köpelösti.

Kuva
Tapahtui tänään, kun tulin pois jokaviikkoiselta käynniltäni "sparraajani" luota, jossa olimme juuri käyneet mielikuvassa läpi jämäkkää oman mielipiteen ja kieltäytymisen opettelua.
Olin vissiin niin jämäkkä ja suoraselkäinen etten kattonu eteeni.... ei vainkaan :)

Vaan alaovella vastaan tuli kovalla vauhdilla tyttö, joka työntyi sisään samasta ovenraosta, kun minä olin menossa ulos. Siitä hämääntyneenä annoin hänelle tilaa ja otin samalla liian pitkän askeleen rapulta, jolloin oikea jalkani humpsahti kadulle asti ja  korko osui sopivasti johonkin asfaltin koloon ja eikun nilkka nurin ja emäntä kumoon...
Ensin säikähdin, että apua toivottavasti kukaan ei nähnyt... mutta kun kipu pimensi näkökentän enkä meinannut päästä millään ylös, hätäännyin uudelleen, että apua kukaan ei tosiaankaan nähnyt, koska auttavaa käsivartta ei näkynyt eikä kuulunut...

Kömmin siitä sitten vesi silmistä valuen ja henkeä haukkoen pikkuhiljaa ylös. Raahauduin oven viereen ja pidin lähellä olevasta rä…

Sitä sun tätä

Kuva
Aika mennä hujottaa, ettei perässä tahdo ehtiä. Mökkimaisemissa vietimme taas viikonlopun, vaikka kotonakin olisi ollut hommeleita runsain mitoin. Kummitäti tarvitsi apuja, joten kurvasimme perjantaina aamupäivällä sinne ja tänään ajelimme taas kotiin kun huomenna odottaa työpäivä. Enää tämä kuukausi tätä lyhennettyä työviikkoa ja sitten on taas totuus edessä...
Viimeviikolla käväisimme tervehtämässä lapsenlapsiamme. Jere esitteli että kato mummu kuppa, kuppa.. ( se on kupla Wolkkari) ja pörräys oli kova, kun autot mennä vilisti pitkin sohvan pintaa.
Kun lähdimme viemään koiria iltalenkille Jere sieppasi oman pärisevän leikkiruohonleikkurinsa mukaan ja mennä saapasteli pitkin metsätien varsia, kun isäntämies ainakin, kalastajanhattu päässä ja pitkin askelin. Harmitti niin vietävästi, kun olin unohtanut kameran kotiin, olisi taas tullut niin hauska kuva.
Metsälenkin jälkeen esiteltii kaikki hiekkakasalla olevat autot ja lelut. Hiekka siirtyi kuormuriin ja kipattiin kasalle kerta tois…

Onnittelut sisarelle

Kuva
Lämmin onnitteluhalaus sisarelle synttärin johdosta. Meinasin kirjottaa jotain hianoo  mutta runoukko, avain ja lukko oli kadonneet joten tyydyin tuohon ylläolevaan Anna-Maija Kas....mikäköhän sen  nimi nyt olikaan, runonpätkään.
Tämä viesti tulee ajastettuna, vaikka itse olenkin poisssa sähköisten vermeiden läheisyydestä jälleen muutaman päivän.

Kaunista päivää sisarelle ja kaikille teille rakkaille blogini vierailijoille.