Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2011.

Koiruuksia

Kuva
Taas alkaa yksi viikonloppu olemaan ohi, voi miten nopsaan ne kuluvatkaan. Aika usein minulla on tunne, etten ehdi tarpeeksi palautua viikonlopun aikana edellisestä työviikosta. Taitaa olla vanhuutta tai mitä lie :)

Sunnuntaina hiihtelin umpihankisuksilla peltoja myöten viisi tuntia. Kävin pellon metsäsaarekkeessa keittämässä kaffeet ja paistamassa makkarat. Aurinko paistoi mukavasti, mutta tuuli oli kylmä.
Laitanpa tähän muutaman kollaasin meidän tassuterapeuteista. Ensin on Jeppe-poika Toukokuussa 2vuotta täyttävä vekkuli.


 Seuraavana on Tokko-poika  5vuotta

Ja viimoisena sydäntenmurskaaja Dorri -dorrukka tyttökoiruus 8vuotta.
 Olen tainnut heitä ennenkin täällä blogilla esitellä :) Mutta kun ei ollut viellä tämänpäivän kuvat koneella, niin tuuratkoon koirulit niitä.
Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille lukijoille.

Elämän menoa ja mietteitä..

Kuva
Tänään luin mielenkiintoisen kolumnin voit tutustua siihen tästä linkistä
Muutoinkin tulee pohdiskeltua  tätä elämää, ja omaa oloaan ja valintojaan tässä elämän melskeessä. Aihetta sivuavan tekstin  luin positiivareiden aamiaisesta, sen sisältö oli suunnilleen seuraavanlainen (mukaeltu muistin mukaan...) Sielun peili Mene peilin eteen ja katso itseäsi kunnolla, tutki, mieti ja ennenkaikkea kuuntele, mitä sillä henkilöllä peilissä on sinulle sanottavaa. Sieltä ei katso isä, äiti tai puoliso, joiden arvostelu sinun on kestettävä, vaan se henkilö ,jonka arvostelu tai hyväksyntä merkitsee eniten. Hänet sinun on saatava tyytyväiseksi, viis muista, sillä tuo henkilö on kanssasi aina, alusta loppuun asti, koko elämäsi. Voit huijata maailmaa, saada hyväksyntää, onnea ja  taputuksia olallesi, voit olla ihmisen mielestä huipputyyppi. Edellä mainitulla asioilla  ei ole mitään merkitystä, ellet pysty itse katsomaan itseäsi silmiin, etkä olemaan tyytyväinen valintojesi ja tekojesi jälkeen. Palkkiona…

Kiva viikonloppu siskojen kera

Kuva
Viikonloppu hurahti pois tiehensä, niin joutuin että ihan tässä nyt sunnuntai iltana hämmästyttää. Lauantaina lähdin kotoa kävellen Valokki siskon luokse, Valorusisko oli täällä pohjanmaalla kyläilemässä.  Siskot lähtivät minua vastaan toisesta suunnasta, näin tuli kaikille päivän kävelylenkki suoritettua.  Vähän napsittiin valokuviakin kävelylenkin varrelta.
Ilta kului rattoisasti siskon luona, syötiin, saunottiin juteltiin ja naurettiin. Sisarella on kaikenlaisia kauniita esineitä ja tein niistä tähän pari kollaasia ;)


 Jossain välissä huomasimme että ulkona on kuutamo... no sitähän piti yrittää kuvata. Kampetta päälle paksusti ja kamerat tanassa tantereelle.. Vaikeeta on.. aina tuossa kuun kohdalla on tuommonen palanut reikä.. mitenköhän kuukuvia oikein kuuluisi ottaa... samoin kun nuo tähtikuvatkin paloivat reiíksi

Sunnuntaina tulin peltoteiden kautta sisarelta kotiin ja otin muutamia kuvia laskemassa olevasta auringosta. Näinpä se hurahti nokkelasti ja mukavasti tämä viikonlop…

Harmaata on maisema, mutta silti niin ihanaa

Kuva
Keskiviikko iltana meinasimme lähteä siskon kanssa kuvailemaan, mutta kello oli jo niin paljon, että päätimme kuvailla vain oman kodin lähimaastoissa. Tässä kollaasissa on lähitienoolta ja pellonpientareilta iltavalossa.
 Toinen kollaasi on torstaipäivän kotimatkalta lumista ja upeaa vaikkakin aika mustavalkoista on maisema nyt. Eipä muuta  rakkaat lukijat, kun toivotan, hurmaavaa viikonloppua :) toivottavasti saamme edes muutamia auringonpilkahduksia nautittavaksemme.

Heh laitoinpa omakuvani uusiksi

Kuva
Hyvin on blogin omakuvana Dorrukka- koirun kuva palvellut, mutta ajattelin vaihtellun vuoksi vaihtaa.  Laitoon tuommoosen juhlatamineissa olevan kuvatuksen, vaikka paremmin minua olisi ehkä kuvannut jokin näistä allaolevista kuvista, jossa olen omassa elementissäni, rakkaiden harrastusten parissa.  Kuvat on sisarieni ottamia, koska itsestä tulee hyvin harvoin otettua kuvia.


Pakkas kävelyllä pellolla

Kuva
Lauantaina oli -23astetta pakkasta, muttakun aurinko pilkisteli oli pakko lähteä edes pienelle kävelylenkille lähipellolle. Käveleskelin vanhaa moottorikelkan uraa. Mutta kun sivummalla näkyi jokin hieno talventörröttäjä josta oli ihan pakko saada kuva, unohdin ettei se hanki kannakkaan. Upposin välillä lähes vyötäröä myöten ( siinä pahimmassa kohdassa oli kyllä pelto-ojakin syvyyttä lisäämässä). Kovin pitkään ei tarjennut kuvakulmia sihtailla ja tähtäillä, kun oli lähdettävä lämpimään takaisin. Ohessa muutama kuva sumupelloilta




Päivän iso ilo oli, että sain erään pitkään roikkuneen työn päätökseen. Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille toivottelen.

Päviän kuvat, Suvilahti Vaasa

Kuva
Kävin tänään taas pitkästä aikaa ruokatunti happihypyllä, ja olihan mulla kamera tietysti mukana. Pilvistä ja jotenkin hämärää oli ilman ala, mutta ah niin rauhallista ja raikasta. Tälläkertaa samoissa maisemissa oli kolme vastaantulijaa tallustelemassa, muina kertoina olen saanut käveleskellä ihan itsekseni. Kaikki kuvat on Vaasan Suvilahden rannasta (läheltä asuntomessualuetta)

Piti laittaa tähän joku runonpätkäkin, mutta meni suoni tukkoon... no seuraavalla kerralla :P
Mukavaa viikonjatkoa kaikille

Piirrustuksia ja maalaluksia nysväämistä ja näpertellyä blogissa

Kuva
Kuvailin joitakin piirustuksiani ja maalauksiani tänään, kun ulkona oli niin märkä ja sateinen ilma, etten sinne viitsinyt lähteä.
Kuvia voi halutessaan katsella tarkemmin tuolta Nysväämistä ja näpertelyä blogistani, mutta ohessa muutama kollaasi ko. kuvista



Hyvä mieli monestakin syystä

Kuva
Maisema ja sää hiihtolenkillä näytti hyvin samanlaislta kun tässä Jyväskylän Palokassa otettussa kuvassa.
Koko eilisen illan tuulenpuhurit riisuivat puilta kuuraiset juhlapukineet pois. Aamulla ne olivat ihan arkiasussaan, niinkuin nyt kuuluukin pyhien mentyä.
Vaikka oli harmaa, tuulinen  ja pyryinen ilma kaivelin aamutuimaan sukset esille ja kävin kuntoladulla hiihtelemässä. Voi että nautin, rata kulkee metsässä ja on hyvin vaihteleva maastoltaan. Metsän keskellä puissa oli vielä valkoisenaan lunta. Hiihtelin hiljakseen nautinto hiihtoa huokaillen ja ihastellen. Sain hiihdellä ihan itsekseni, ketään muuta ei ladulla näkynyt, liekkö pyry pelottanut ihmiset.
Sitten kiiruhdinkin jo kovaa vauhtia kauppaan ja asioille, kun ÄITILIINI pääsi tänään sairaalasta ja  tuli kotiin. Ei aloitettukaan hänelle Marvan-hoitoa, vaan Klexane pistokset jotka ovat hiukka turvallisempia, eivätkä vaadi seurantaa vuodeosastolla hoitotason saavuttamiseksi.
Keiteltiin Valokkisiskon ja äitiliinin kanssa teet j…

MMM = mietiskelyä, metsäikävää ja muuta

Kuva
Mietiskelyä ja lukemista on tullut harrastettua viimeaikoina.
Kuten varmasti hyvät blogini lukijat olette rivien välistä tai muusta ymmärtäneet, että olen kamppaillut todella pahan työuupumuksen kourissaa jo useita vuosia. Välillä olen ollut sairaslomalla, kuntoutuksessa ja taas jatkanut töissä ja jälleen jämähtänyt jonnekkin masennuksen alhoihin, joutunut sairaslomalle jne..
 Nyt viimmeinkin tuntuisi siltä, että olen ruvennut oppimaan pikkuisen itsestäni... ehkä minusta viellä tulee joskus se Vanha ja Viisas nainen...hm.. Vanah ainakin ;) ...
Olen innolla ja nyökytellen lukenut mielenkiintoista kirjaa, nimeltään Mielekkäästi irti masennuksesta. Kannattaa lukea vaikkei olisikaan masentunut.
Tulen ehkä lainaamaan sieltä tekstinpätkiä tännekkin joskus.
Metsäikävää olen kärsinyt jo jonkin aikaa, nyt olisi ihan pakko päästä kunnolla pöpelikköön. Minulla on kuristava ikävä istumaan männyn juurelle, savuavan nuotion ääreen. Kaipaan tuulen puhureita ja lumen pölläkkää tai vaihtoehtoisesti …

Aina kaikki ei mene niin kuin suunnitellaan...

Kuva
Tuli todettua taas tässä muutamaan kertaan…
Ensin oli tuo flunssa joulunaikana, joka perui kaikki  suunitelmat suvun yhteiseistä tapaamisista. Onneksi antibiootit puri tulehdukseen ja jo kolmannen tapletin jälkeen tunsin herääväni taas pikkuhiljaa eloon..
Aloimme  hiljakseen uudenvuoden vastaanottajaisten valmistelut, mutta mutta… Äitiliini soitteli puolessavälissä viikkoa, että nyt ei kaikki ole ok ja hän ei voi hyvin, oli joutunu ottamaan kolme nitroa ,kun rintakipu ei ota hellittääkseen… Tietenkin singahdimme siskon kanssa heti äitiälle ja  yritimme, että lähdettäisiin sairaalaan, mutta eihän tämä teräsmummu siihen muutakun, että kyllä tämä nyt helpottaa ja ei tässä mitään hätää ole, kun ei enää ota kipeätä. Kumminkin hän oli hyvin kalpea, voipunut ja hengästyi heti kun nousi tekemään jotain. Niinpä katsoimme parhaaksi, että on asiaa mennä seuraavana päivänä heti aamusta verikoikeisiin, sydänfilmiin ja lääkärille.
Meni kumminkin perjantain iltapäivään, ennen kun kokeiden vastauksena …