No nytpä tämän akan kävi köpelösti.

Tapahtui tänään, kun tulin pois jokaviikkoiselta käynniltäni "sparraajani" luota, jossa olimme juuri käyneet mielikuvassa läpi jämäkkää oman mielipiteen ja kieltäytymisen opettelua.
Olin vissiin niin jämäkkä ja suoraselkäinen etten kattonu eteeni.... ei vainkaan :)

Vaan alaovella vastaan tuli kovalla vauhdilla tyttö, joka työntyi sisään samasta ovenraosta, kun minä olin menossa ulos. Siitä hämääntyneenä annoin hänelle tilaa ja otin samalla liian pitkän askeleen rapulta, jolloin oikea jalkani humpsahti kadulle asti ja  korko osui sopivasti johonkin asfaltin koloon ja eikun nilkka nurin ja emäntä kumoon...
Ensin säikähdin, että apua toivottavasti kukaan ei nähnyt... mutta kun kipu pimensi näkökentän enkä meinannut päästä millään ylös, hätäännyin uudelleen, että apua kukaan ei tosiaankaan nähnyt, koska auttavaa käsivartta ei näkynyt eikä kuulunut...

Kömmin siitä sitten vesi silmistä valuen ja henkeä haukkoen pikkuhiljaa ylös. Raahauduin oven viereen ja pidin lähellä olevasta rännistä kiinni odotellen pahimman kivun laantumista, ettei huimetus vie uudelleen katuun... Kokeilin varovasti pystynkö linkuttamaan muutaman metrin päässä odottavaan autooni. Onneksi sain varpaalla tukien jotenkuten konkattua autolle. Siellä nostin jalan pystyyn kojelautaa vasten hetkeksi aikaa.. mutta turvotusta tuli sillä vauhdilla, että lähdin kiireesti ajamaan koti työterveyden ensiapua. Siunattu asia, että autossani on automaatti vaihteisto ja vakionopeuden säädin... joten onnistuin ajamaan ilman kolareita perille. Ensiavussa laitettiin heti kylmäpakkaus ja jalka koholle. ja buranaa naamariin... Otti se niin kiepeää, että ihan itketti ja kummallinen horkka oli koko ajan päällä...
Sain lähetteen keskussairaalan ensiapupolille, jossa jalka kuvattiin. Onni onnettomuudessa ei murtumia eikä irtipoikki jänteitä tms. Ainoastaan revähdystä venähdystä yms ja upea musta väritys ja komea turvotus. Ilmalasta laitettin ja kyynärsauvojen avulla pikkusiskon kanssa autoa kohti ja kotiin.
Nyt vain odotellaan kivun ja turvotuksen vähenemistä... Persauksissa ja lonkassakin tuntuu kipeitä paikkoja joten kai mustelmia on odotettavissa lisää.

Näköjään se elämä pakottaa hiljentämään vauhtia jollei itte ymmärrä... tuntuikin menevän vähän liian lujaa taas.....Nyt sitä oleskellaan kotosalla ainakin kaksi viikonloppua.
Notta tämmööstä tällä pohojalaas akalla tälläkertaa.
En keksiny oikeen mitään kaunista kuvaa tähän ja noista sauvoista tai jalastakaan ei viitti kuvaa laittaa... joten menköön nyt ilman kuvatusta tämä postaus.

 ...kymmenen minuutin kuluttua: ei en pysty pakko laittaa jokin kuva...


Kommentit

  1. No voi pahkeinen miten ikävä tapaturma! Onneksi ei ollut mitään rikkipoikkimurtunut. Toivottavasti saat toipumisajan kulumaan ilman että iskee mökkihöperyys.

    VastaaPoista
  2. Harmillinen tapaturmma. Paranemisia!

    VastaaPoista
  3. Ikävää näin kesän alussa varsinkin tällainen tapaturma. Kivun vähän hellittäessä voit mennä pihalle lepotuoliin, jalka tyynyn päälle, kivaa luettavaa ja naposteltavaa ja tietenkin kamera mukaan. Ei sitä koskaan tiedä , mitä kuvattavaa tulee esiin.
    Toipumisia toivottelen.

    VastaaPoista
  4. Hiutale; Älä muuta sano. Onneksi keksin tekemistä aika helposti vaikka kulku on hankalaa. Kaivan värit ja suti esille... tai jos on kaunista istun puutarhatuoliin lukemaan tms.

    Maleka; Kyllä harmittaakin, mutta onneksi ei käynyt pahemmin. Kiitokset:)

    Manteli; Totta, tuo ajatus tuli itsellekkin mieleen.. ja se että mites nyt kuvausreissuille lähdetään. Aion toteuttaa tuon esittämäsi idean lepotuolissa lötköttelystä. Kiitos kannustuksesta :)

    VastaaPoista
  5. No voi turkanen ja himsketti sentään. Pitipä sattua, toivotaan ettei ole kovin kipeä ja parantuisi hyvin. Silu, silu, siskoseni ja hali hali.

    VastaaPoista
  6. Voi, voi harmitus sulle ja jalalles..
    näin kauniina päivänä etenkin, on tuskallista istuskella jalan kans jossain..
    onneks ei murtumia..
    Ykskaks saattaa milloin tahansa päivä muuttua täysin, omasta suunnitelmasta..
    Ei kun lepäilemäänn..
    Toivon pikaista paranemista sulle..=)

    VastaaPoista
  7. Mun tuli ensimmääsenä mielehen sun tarinaa lukiesnani, jotta mihinkä se kovalla vauhrilla sun kans samahan ovenläpehen tryykänny tyttölapsi hävis, kun sulle sattuu se onnettomuus? Sehän oli osasyyllinen sun loukkaantumisehen. Ei pysähtyny pyytämähän anteeksi, saatikka jotta olis tarijonnu apuansa. Mun tuli mielehen oma käyttäytymiseni silloon, kun jourun yllättäen vahinkohon, jota en välttämättä oo itte aiheuttanu. Mä pyyrän automaattiseti anteeksi, vaikken olisi teheny mitää sellaasta, joka johti onnettomuutehen johon olin joutunu. Mä käyn kans "sparraajalla" ja oon hoksannu, jotta moon niin hyvännahkaanen, jotta otan kaikki syyt niskoolleni jo selekäytimestä. Moon myös hoksannu, jotta vaikka mä elääsin sata vuotiahaksi mä opin hyvin hitahasti sen, jotta voin sanua kanssamatkaajille EI ja sen jotta mun ei kannata heti kättelys pyytää ihimisiltä anteeksi, ennenku oon miettiny loppuhun saakka sen, kuka onnettomuutehen oli loppupeliis syyllinen. <3 =9)

    VastaaPoista
  8. Valoru; Niinpä, kyllä otti pattiin. Onneksi ei ole ihan älyttömän kipea, mutta kömpelöä kulkee näiden kepakoiden kanssa. Kiitos silutuksista ja halituksista.

    Hanne; Kyllä, tosi harmillista, kesä kauneimmillaan, kukkasia istutettavana yms. Mutta onneksi voin istahtaa ulos aurinkovarjon alle ja antaa ajatusten lentää.
    Tuo on niin totta, että yhtenä hetkenä elämä saattaa muuttua radikaalistikkin, onneksi minulla ei sentään käynyt pahemmin.
    Lämmin kiitos toivotuksistasi, kyllä tämä tästä..

    Irene; Tervetuloa blogivisiitillen. Se tyttölapsi oli jotenkin outo, ihan kun pikkasen muis maailmois, se meni menojaan tiärä mihin silloli nii maharoton kiirus. Mullon muuten kans ongelmia sanua EI ja sitäkin oon opetellu.
    Opetellahan oikee urakalla molemmat :)

    VastaaPoista
  9. No voi sua ja sun kanssas :( Pikaista toipumista toivottelen. Ja kuule, toivottavasti löydät jotakin, joka kertoo, että ehkä sittenkin tarvitset tällaista aikaa - pakkopysähdystä. Tai ainakin ota tästä ajasta ihan kaikki irti. Jumppaa ja lue ja meditoi, tai harrasta jotain, mitä et ole koskaan ennen tehnyt. Ymmärsit ehkä vähemmästäkin, mitä ajoin takaa ;)

    VastaaPoista
  10. Ruska; Sanoppa muuta :I Kiitos toivotteluista, kyllä tämä tästä. Uskon itsekkin että tällä äkkipysäyksellä oli joku tarkotus, kun vain muistaisin ettei kannattas hötkyillä kaikella on aikansa jne. Tuo meditointi kuulostaisi aikasta mielenkiintoiselta... hm..

    VastaaPoista
  11. Se pamahti ny sitten, pienempi vaihde päälle. No nyt sitten vain lepäilet. Toivottavasti ei ole kovasti särkyä. Ps löysin sitten lopuksi perille, rullasin jo raviradalla hevosten kanssa kilpaa, ennenkuin löytyi oikea ramppi. Peeveli menneet sotkemaan, mun reittini. -halauksia-

    VastaaPoista
  12. Valokki: Juu näin teki. Onneksi ei ole särkyä kovasti, aina välillä vihloo ja kun köpöttelöö niin sillon tuntuu, mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa. =))) joo Eikka huus just samalla hetkellä kun panit puhelimen kiinni, että seuraavasta rampista pääsöö suoraan kaupunkiin... mut solit jo menos..
    Halit takaisin.

    VastaaPoista
  13. Silu silu siskostani hali hali hatikaista. Kyllä se siitä iloksi muuttuu. Olimme pari päivää pois kotoonta, siks tää tulee nyt vasta Paranemisiin tv; seijamarjatta.

    VastaaPoista
  14. seijamarjatta: kiitos isosisko halituksista ja silutuksita. Kyllä tämä tästä. Jokos on kovasti matkakuumetta ?

    VastaaPoista
  15. Hyvinhän se kävi. Solet kohtaa taas kunnos ja entistä ehompi. Siinä välillä sul on aikaa ajatella ja kattella ajatuksiais, heittää irti niistä joita et halua säilyttää ja kiillotella ne noista tykkäät. Se on harvinaista sellanen aika.

    VastaaPoista
  16. Täälon niin kotoosta puhetta...tuloo ikävä kotiseudulle pohjanmaalle...
    Harmittava äkkipysäys, mutta niillä on yleensä tarkoituksensa.
    Kun on sopiva hetki niin poikkeathan katsomassa nettikaupassani aarrekarttaan liittyvää uusinta kommenttiani.

    VastaaPoista
  17. No voi sentään, mutta onneksi ei sitten tosiaan mitään mennyt ihan poikki kumminkaan! Ja ilmatkin näyttävät juuri sopivasti paranevan, että on mukava pihalla lepäillä ja tuumiskella. :)

    Minä olen pitkän tovin viettänyt blogeissasi, ja etenkin ihania kuviasi katsellen. Konemurheista johtuen kommentointi on nyt vaan kovin hidasta, enkä lukijaksikaan tällä pysty kirjautumaan.

    VastaaPoista
  18. Isopeikko; No näin kävi =) Toivotaan jotta tuloo entistä kovee kohta tuohon nilikkahan. Tänään molin jo konkaten töissä... että eipä sitä pitkään ehtinny naatiskella. Kun on tuo toimistotyö niin tietokonehen eres voi istua jalaka paketis..... meinaavat nuo=)

    Runotalon Sari: Mukavaa josson tuttua murretta, aika vähän kirjotan tuolla murteella mutta joskus tulee innostuttua. Ajattelin aivan samoin, että nyt oli tarkotus hidastaa vauhtia... Juttelimmekin eilen Valokki-siskon kanssa tuosta sinun arrekarttajutustasi. Mukava olisi ollut olla jossain porukallakin, mutta sopii minulle myös tuo ehdottamasi ideakin... varsinkin nyt kun liikkuminen on hieman hankalaa. Käyn vielä blogissasi kurkkimassa tarkemmin.

    Anskukka; Tervetuloa blogiini ; Sanoppa muuta... olin itsekkin sitä mieltä että onni onnettomuudessa kumminkin=) Kuten tuossa isopeikolle jo kirjoitin, olin tänään jo konkaten työmaalla kun lomaa oli vaan aika nuukasti.. Toimistotyö niin voi istua jalka pöydällä ja tehdä töitä..
    Tosi mukavaa jos olet viihtynyt blogissani, tervetuloa lueskelemaa/katselemaan aina kun haluat. Luin tietokone ongelmista blogistasi, joten toivotaan että kaikki saat entistä ehomman koneen takaisin.

    VastaaPoista
  19. Jep! Nettikurssi on muutaman päivän kuluttua julkistettu nettikaupassa, joten sitten vain ilmoittautumaan mukaan. Toki tehtävien kanssa voi kokoontua pienemmällä porukalla keskenäänkin ja auttaa toisiaan vaikkapa sopivien kuvien keräämisessä. Minun täytyy markkinoida enemmän, että saan isoja ryhmiä kokoon, jolloin kokoontuminen onnistuu. Jospa vielä saan sen Runotaloni joskus valmiiksi niin siellä on sitten mukava olla kurssilla. Palataan asiaan. Muuten itselläni kun oli joskus nilkkaongelma niin olin töissä ilmalastan kanssa kesähelteillä ja vaikka enimmäkseen istuin pöydän takana niin ei se helppoa ollut...koitahan kestää, toivottavasti paranet pian entisellesi.

    VastaaPoista
  20. Onni onnettomuudessa, ettei sentään poikki paukahtanut...paranemisia jalallesi !

    VastaaPoista
  21. Runotalon Sari; Ok käynpä ilmoittautumassa. Kyllä sinä ihan varmasti saat sen runotalosi valmiiksi. Sinne tulemme sitten ilolla kursseille ja hyvää oloa lataamaan.
    Nilkkaongelman kanssa oli tosi työlästä olla töissä.. kun jalkaa ei saanut oikeen koholleen minnekkään. Onneksi taas muutama päivä vapaata niin ehtii toipumaan.


    Hanna: sanoppa muuta siinä olisikin ollut pidempi poteminen edessä. Kiitokset toivotuksista koipeliini on jo vähän psrempi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti