Sitä sun tätä

Aika mennä hujottaa, ettei perässä tahdo ehtiä. Mökkimaisemissa vietimme taas viikonlopun, vaikka kotonakin olisi ollut hommeleita runsain mitoin. Kummitäti tarvitsi apuja, joten kurvasimme perjantaina aamupäivällä sinne ja tänään ajelimme taas kotiin kun huomenna odottaa työpäivä.
Enää tämä kuukausi tätä lyhennettyä työviikkoa ja sitten on taas totuus edessä...

Viimeviikolla käväisimme tervehtämässä lapsenlapsiamme. Jere esitteli että kato mummu kuppa, kuppa.. ( se on kupla Wolkkari) ja pörräys oli kova, kun autot mennä vilisti pitkin sohvan pintaa.
Kun lähdimme viemään koiria iltalenkille Jere sieppasi oman pärisevän leikkiruohonleikkurinsa mukaan ja mennä saapasteli pitkin metsätien varsia, kun isäntämies ainakin, kalastajanhattu päässä ja pitkin askelin. Harmitti niin vietävästi, kun olin unohtanut kameran kotiin, olisi taas tullut niin hauska kuva.
Metsälenkin jälkeen esiteltii kaikki hiekkakasalla olevat autot ja lelut. Hiekka siirtyi kuormuriin ja kipattiin kasalle kerta toisensa jälkeen.

Fannya ja Fiinaa kävimme katsomassa seuraavana päivänä Fiina oli menossa iltapäiväunilleen, mutta istuskeli hetkisen mummun sylissä ja katseli suurilla nappisilmillään, nauraa sikerteli ja jokelteli omiaan. Fannyn kanssa piti lähteä ulos katsomaan, kun hän osaa ajaa polkupyörällään ja hienostihan se sujui. Pyöräretken jälkeen tutkimme kaikkia ihmeitä mitä ulos oli kasvanut. Fanny esitteli, että tässä mummu on metsätähti, ja tuohon kasvaa mansikkaa, seuraa mummu minua niin minä näytän ... ja niin mentiin mättäältä toiselle.

Yritin ottaa valokuvaa metsätähdistä, kovasta tuulesta johtuen, valittelin ääneen, etten saa otettua kuvaa, kun tuuli heiluttaa kukkaa niin kovasti. Samassa Fanny tupsautti itsensä makuulleen mättäikköön ja sieppasi kukasta kiinni, mummu, mummu minä autan ja pidän siitä kiinni ettei se heilu :) Semmonen pieni apuri minulla tällä kertaa..


Eipä tärähtänyt, vähän kyllä ylivaloittui, mutta siihen on mumma syyllinen :)


Mökillä yritin ottaa perjantai-iltana kuvia, mutta tuuli niin hurjast , ettei onnistuneita otoksia tahtonut tulla.  Oli viileää ja oikein piti kaivaa villapaita ja välihousut,että tarkeni olla ulkona. 
Lauantaina oli tyynempää ja lämpimämpää, mutta herttinen sentään mitkä määrät hyttysiä ja mäkäräisiä. Kun sain kuvan tarkennettua hyvin ja just ei tuulikaan kohdetta heiluttanut, niin saaplari sentään hyttynen pistää silmälasien sangan viereen.. hätistä se pois ja otappa homma uusiksi ja sama toistui...ja toistui...onpi se niin kovvaa touhua tämä luontokuvaaminen:)


Myrkkyä ja joku verkkopuku mukaan seuraavalle kerralle 

Eipä muuta kun upean aurinkoista ja kaunista kesäviikkoa.

Laitan tulevalla viikolla, noita työllä ja tuskalla otettuja kuvia tuonne Valokuvauksia blogin puolelle. 



Kommentit

  1. Mykistävän hienoja kuvia. Tuoksutkin tulevat ihan nenään noita katsoessa.

    VastaaPoista
  2. Hiutale; Kiitos kommentistasi. Mukavaa jos mukana tuli tuulahdus kevään ja kielojen tuoksua =)

    VastaaPoista
  3. Kauniita ovat, minulla on vielä matkaa, jotta olisin yhtä taitava. Kiitos opastuksesta, kameran kanssa. Mieli teki ottaa se tyynylle viereen, kun menin nukkumaan. Tämä tärinässä täällä.

    VastaaPoista
  4. Valokki; Kiitoksia, voi voi sinulta tulee kuule upeaa kuvaa, kunhan kameran salat ovat paljastuneet... uskon ma. Älä tyynylle ota pudotat vielä :) laita siihen yöpöydälle, että yletyt välillä silittelemään... Mulla myös ihan hirviä uuden kameran iili päällänsä.. ei auta vaikka kuinka laittaa tyhjän kukkaron ottalle ja menöö hilijaa maate sängylle... aina vaan teköö mieli ostaa uus kamera. Nyon laihialaasella konstit vähis, tuhuloo uhkaa aiva väkisin.

    VastaaPoista
  5. Silloon jos kameran unohtaa pitää tyytyä muistikuviin. Ne on jotenkin viä mukavampia kun valokuvat, ainakin aika kultaa ne hianoksi, valokuvia se usein haalistaa. Hmm... haalistuukohan digikuvat?

    VastaaPoista
  6. Isopeikko; Totta on mitä sanot. Muistikuvat voi värittää ihan oman mielen mukaan. Varmaankin digikuva haalistuu tai tuhoutuu tms...

    VastaaPoista
  7. Tuuli, sääsket, itikat ja valokuvaus...siinäpä oiva yhdistelmä saada ärräpäitä aikaan. Valokuvaus on mukavaa puuhaa, mutta joskus hankalaa. Ehkäpä osa sen viehätystä.
    Ihania makrokuvia.

    VastaaPoista
  8. Leena: Tervetuloa blokilleni, ja kiitokset kommentistasi. Juuri noin on kun sanot, valokuvauksen viehätys piilee juuri haasteellisuudessa. Jokainen valokuvaava tietää että edellämainittujen lisäksi niitä on vielä kokojoukko muitakin :)))) Mutta aivan kuten sanot se on niin mukavaa puuhaa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti