Eräs voimapaikkani



Istun mättäällä, yksi lempimaismista levittäytyy eteeni.
Kiedon takin lämpimämmin ympärilleni, ilma on raikas ja viileä, yöllisen nollakelin jälkeen.

Nojaan poskeani lempeän mäntyni karheaan kaarnaan.
Annan ajatusten virran tulla, häipyä pois ja vain olen, läsnä, osana tätä maisemaa.

Ympärilläni suon tuoksu, suopursu, kanerva, sammal.

Muuttolintujen taukoamaton kosiopauhu kantautuu tuulen mukana, häipyen taas,
ja taustalla  teerien urkujen soitto, nousten ja laskien jatkuvana virtana.

Aamuaurinko kurkistelee metsänrajan takaa ja lämmittää mättäät, saaden ne höyryämään.
Nuotiosta nouseva savu kietoutuu leikitellen aamun viimeisiin usvahattaroihin, nousten kieppuen, kisaillen puiden latvoihin.
Viereisen koivun oksalla tarkkailee tiaisparin nappisilmät, hetken tutkiskeltuaan jatkavat puuhiaan.

Juon aamukahvia kuksastani, hitaasti nautiskellen, maistellen jokaista kulausta.

Sitten suljen silmäni ja vain olen, vielä ihan hetkisen, tämä maisema sisälläni.

Aurinko on jo noussut korkealle..
Teerten urut ovat tälle pääivälle soittonsa soittaneet,
joten nyt on minunkin pikkuhiljaa aika kokoilla kamppeeni ja jatkaa tätä päivää.






Kommentit

  1. Lämmin kertomus voimapaikasta, sen myötä välittyi myös tänne voimauttavaa tunnetta. Hetkiä aamunuotiolla luonnon sylissä, odotellen kahvin valmistumista, nuotioon tuijotellen ja ääniä kuulostellen.

    VastaaPoista
  2. Aaah, juuri noin :) Kuulen minäkin kevätlintujen laulun ja aamun raikkauden. Tunnen savun tuoksun - ja voimaannun.

    VastaaPoista
  3. kaunis kuva, kaunis hetki , läsnöolo itsesi kanssa yhteydessä kaikkeuteen!

    VastaaPoista
  4. Kumpa sitä muistaisikin olla hötkymättä, kaikki on hyvin näin. Olla juuri siinä missä on juuri silloin kun on. Ei murehtia huomista tai vatvoa vanhoja.

    VastaaPoista
  5. Pehmyt piirto,
    Una
    Ruska
    hanne
    Valoru
    Kiitokset kommenteistanne, tuo voimapaikka on oikeasti olemassa ja vierailen siellä usein, pian taas kunhan vedet/lumet vähän suolla laskevat. Tuon paikan tunnelman ja koetun ilmapiirin yritän palauttaa mielikuvana itselleni silloin, kun stressi yrittää ottaa yliotteen. Näitä vastaavia paikkoja jotka ovat jättäneet jälkensä sieluuni on muitakin, kirjoittelen niistäkin joskus kunhan ehdin.
    Ihanaa keväistä viikonjatkoa kaikille teille.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti