2024 Syyskuu Syysretki Äkäslompolossa jatkuu 4. Lepopäivä, Maisematien parkki, Varkaankurun yläosaa

Eilinen kameravermeiden kanto otti niin voimille, että tänään päätimme oleskella vähän rauhallisemmin. Laiteltiin kuvia koneelle, cillailtiin, tehtiin ruokaa yms. Sitten iltasella noin kuuden maissa pakattiin taas itsemme autoon kamreoiden kera ja lähdettiin käymään Kesänkijärven rannalla katsomassa miltä sillä näyttäisi tänään.

Tämä kuva tuntureille on otettu ennen järveä olevalta parkkikselta samoin kuin seuraavakin kuva.

Laskeva aurinko punasi vastakkaiset järveen peilaavat tunturit kauniisti.

Kesänkijärven rannalla on paljon veneitä odottelemassa soutajia, osa on kuulemma vokrattavissakin.

Laskevan aurinkon punaama tunturi. Pitää kartasta katsoa mikä on nimeltään..

Vieläkään emme malttaneet lähteä pois kun oli niin kaunista.

Tuonne se aurinko hiljalleen laskee.

Päätimme lähteä vielä maisematien parkkikselle katsomaan miltä pilvet siellä näyttävät. Paikalla oli paljon ihmisiä ja joku meille huutelikin, että myöhästyitte, aurinko laski jo. Mutta emme me auringonlaskua olleet tulleetkaan katsomaan vaan pilvien värejä.

Ruska on tällä puolella aika kaunis ja taivaanrannalla oli hienot värit jotka vain syvenivät illan pimetessä.

Pilvenreunat vielä punaisena auringon säteistä.

Sivummalle taivaalle rupesi tulemaan vaaleanpunaisia ja liilan eri sävyjä.

Sisko sielä kivikossa kiitää villapaita savuten, etsien hyviä kuvakulmia.

Ai että on upeat värit. Ruskan väriset puut ja lehvistöt, tummat kuuset ja männyt ja ah mitkä värit taivaalla.

Upeita vanhoja mäntyjä ja osa jo keloontuneitakin, kivirakan keskellä.

Sekä pystypäisiä kynttiläkuusia joita niin rakastan.

Huh olihan väriloistoa. Illan päätteeksi ajelimme viellä koko maisematien Ylläsjärvelle asti. Huomasimme, että tienreunoilla on upeita kohdevalaistuksia tunturiin ja puustoon, varmaankin lumenaikana satumaisen näköistä. Päätimme tulla vielä uudelleenkin ajamaan ko reitin, mutta se jäi tällä kertaa toteuttamatta.

Hieno ilta oli eilinen. 

Perjantai päivää ja taas johonkin päin retkelle, illalla saamme vieraaksemme vanhimman sisaren tyttären Sodankylästä joten kovin pitkää reissua emme tee. Niinpä lähdimme eväiden ja kameroiden kanssa Ihmisten ringin parkkikselta suoraan Varkaankurun kodan kautta ylöspäin tutkimaan kurun yläosaa. Kaunista oli, mutta aika tuulista.

Maaruskaakin on pikkasen.

ja upeita keloja pystyssä ja kumossa

Muutama pieni koivukin vielä kirkkaankeltaisena rakkakivikon keskellä.

Viehättävä kuru, katajineen ja vaivaiskoivuineen, koivut olivat kylläkin suurimmaksi osaksi jo paljaana lehdistä.

Pihlajat on osaksi vielä ihan vihreänä ja niin täynnä marjoja kun olla voi.

Tietenkin meitä veden ääressä syntyneitä ja puroilla lapsuutemme räpänneitä, houkutti  luokseen tämä Varkaankurun puron solina

Tuolta suunnalta tultiin

sisko sillä vasta auringossa kuvaa kuvaajaa, joka kuvaa kuvaajaa... vai miten se meni...

Kameran jalustat eivät ole nyt mukana, joten teräviä hidasvesikuvia on haastava saada

mutta silti niitä on pakko yrittää otta, kun on näin somaa kuvattavaa

Tämä kaksikko ohitti meidät ja jatkoi kivirakkaa sitkeästi eteenpäin. Me istahdimme eväs ja kuvaustauolle tuulensuojaiseen kivenkoloon.

Kuksallinen tunturipuron vettä

ja kaksi kuksallista tunturipuron vettä, emme juoneet tällä kertaa, kun ei tiedä mitä ylävirran puolella sijaitsee..

Sieltä sitä kristallinkirkasta ja kylmää vettä tulla pulppuaa

Takaisin päin läksimme hiljaksiin

Pikkasen on varvuissa värejä.

Purokuvia sisarella on tulossa. Tästä kipaisimme vastakkaiselle tunturille katselemaan maisemia.

Tämä taitaa olla ainut kuva sieltä ylhäältä kameralla. Kännykällä tuli otettua muutamia kyllä. Tästä tallusteltiin Varkaankurun kodalle, johon nyt mahduimme hyvin, paistoimme makkarat ja söimme loput eväät,  sitten matka jatkui autolle..

..ja sieltä mökille odottelemaan Tuijaa kylään.
Illalla yhtä äkkiä nilkkani turposi ja tuli niiin kipeeksi, ettei kävelemään pystynyt, ehkä olin sitä vähän loukannut kivikossa, mene tiedä.. Mutta ilta sujui rattoisasti pulistessa ja iltapalaa nauttiessa.
Onneksi lepo auttoi jalkaankin, ettei seuraava viikko menyt pipariksi.