2024 Syyskuu Syyslomareissu jatkuu 1. Äkäslompolo, Kuerlinkat, Kellokas-Varkaankuru-Kesängin keidas-Varkaankuru- Kellokas


Sunnuntai aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena. Ensin joogaa sitten aamupala seuraavaksi eväät reppuun, kamerat följyyn ja kohti Kuerlinkkoja. Siellähän sitä vierähti taas lähes koko päivä kiipeillessä ja rompiessa joen varsia.
Laskeuduimme Kuerjoen varteen oikeanpuolista polkua, joka oli aika jyrkkä ja louhikkoinen. Tässä kuvailimme jonkin tovin.


Ruohokanukka on kauniin punainen lehtiä myöten.

Sitten kipusimme ylös ja alas ja taas ylös ja nyt kuuluikin jo kova kohina. Kuerlinkan putous siellä kohisteli vesiä alavirtaan. Tässä viihdyttiin pitkään ihaillen ja kuvaillen. 


Istuttiin tuonne ylös oikeanpuoliselle kalliolle evästauolle. Asta, jolla on paha korkeanpaikan kammo tuli istuneeksi selkä putoukseen päin ja ei meinannut tulla syömisestä mitään, kun kokoajan oli tunne että imu vie putouksee (ei oikeesti ollut lähelläkään reunaa, mutta tuolle tunteelle, kun ei voi mitään)

Putouksen alla vesi meni vinhaa vauhtia. Ihmettelimme tästä jonkin verran alavirtaan vastarannalla olevaa isoa tukki tms puunrunko läjää, että mistähän ovat peräisin. Sammaloituneita ja vanhoja jo olivat.

Jatkettiin joen vartta alas päin ja löydettiin ihanan näköinen suvantopaikka jossa joki haarautuu. 

Tässäkin lähistöllä oli hirsiläjä, eli onkohan ollut joiku eräsauna tai laavu tms paikalla joskus.


Sitten kivuttiin taas lähes pystyseinäistä louhikkoa ylös ja löydettiin viehättävät kalliot.

Tästä suuntasimme reppuinemme kohti autoa.

Tuolla jossain alhaalla virtailee Kuerjoki. Mukava retkipäivä oli tämä ajelimme mökille lepäämään ja uusia retkiä suunnittelemaan.

Hyvä ystävämme viestittelikin samasssa, että ovat myös näillä seuduilla lomasella miehensä kanssa, että josko huomenissa nähtäisiin ja vähän retkeiltäisiin. Ehdotimme että treffataan Luontokeskus Kellokkaassa. Maanantaina siis joogaa, aamupalat, eväät reppuun ja Kellokkaaseen. Päätimme tallustella Varkaankurusta Kesänkijärvelle ja takaisi Varkaankurun kodan kautta Kellokkaaseen. Oli tosi mukava nähdä ja patikoida yhdessä.
 
Ihaillaan ruskaa, joka ei tänävuonna ole kovin voimakas väreiltään.


Varkaankurun puro on niin viehättävä

Lähellä Kesänkijärveä on iso lähdealue

Puusto reitin varrella on ihanaa sammaleista, kääpäpuineen kaikkineen.

Kesängin keitaan lähistöllä pidimme evästelytauon

Maisemat täältä Kesängin keitaalta on kauniit.

Erämaista havumetsää lahopuineen.

Varkaankurun puro mennä solisee kivien yli iloisesti pomppien


Vettä on vain tänä syksynä vähän, kun Lapissa on ollut aika kuivaa.

Ihan yli ihana puroputous vähän ennen nousua kodalle


Tässä vielä kolmas putous ennen kotaa, vähän oli hankala kuvattava, kun oli risuja yms edessä.

Kota ja nuotiopaikka oli kuin nuijalla lyötynä retkeilijää täynnä, joten etsittiin istumapaikka puron varren kiviltä, levättiin hetki ja syötiin taas eväitä. Tauon jälkeen lähdettiin tallustelemaan takaisin Kellokkaan suuntaa.

Kelot kasvaa, kuin porttina polulle

Perillä Kellokkaassa tässä vielä maisema Kellokkaan takaa tuntureille.

 

Kommentit