Tiistaikin valkeni kauniina ja aurinkosena. Joogaa, aamupalaa ja rauhallista oleilua, syötettiin kuukkeleita ja vähän kuvattiinkin. Laiteltiin ruokaa ja kaffia. Sitten iltapäivällä ajeltiin Kirkkopahdalle ja sieltä Pakasaivolle.
 |
| Tämä taitaa olla nuori kuukkeli, kun silmien ympärillä on viellä untuvat. |
 |
| Oli kolme muutakin kuukkelia, mutta tämä antautui poseeraamaan pikkasen. |
Iltapäivällä sitten kokosimme itsemme ja kameravermeet ja lähdimme matkaan.
 |
| Olen käynyt Kirkkkopahdalla ja Pakasaivolla vuonna 1996 Heinäkuun lopulla. Mukana tällöin oli Seija sisko ja miehensä Martti, mieheni Erkki ja Toini-äitikkä. Silloinkin tämä paikka sai ihokarvat pystyyn, kuten nytkin. Vaikuttava paikka, mitä kertoisikaan jos osaisi.. tai jos osaisin kuunnella... |
 |
| Hauska pahkapuu pahdan lähistöllä. |
 |
| Tästä jatkoimme Pakasaivolle jota Lapin helvetiksikin kutsutaan. Tuolla kivellä äitikkä istuskeli vuonna 1996. Muu Pakasaivon alue on muuttunut valtavasti. Silloin täällä oli kahvikotaa yms oheistoimintaa, nyt oli vain nuotiopaikka, puuliiteri ja vessat. |
 |
| Vuonna 1996 tähän kohtaan ja vähän alemmaksikin toi komeat puuportaat. Nyt ei enää näkynyt merkkiäkään portaista. |
 |
| Pakasaivon rannalla oli vankat turvakaiteet ja katselulava. |
 |
| Paluumatkalla pysähtelimme useaan kertaan kun aina näkyi jotain kaunista kuvattavaa.. |
 |
| Tämmänen lampikin löydettiin. Jotain pikkukalaa pomppi pitkin pintaa ympäri järven. |
 |
| Sinne se aurinko laskee.. |
 |
| Jatkettiin matkaa... |
 |
| ja eikun taas piti pysähtyä kun näkyi kauniin värinen suo. Kaksi joutsenta näkyy kauempana ja porotokka meni auton edestä ja takaa kun pysähdyimme. |
 |
| Upeat on värit syksyisessä suossa. |
Kommentit
Lähetä kommentti