Lokka- Marraskuusta asti olimme Jannen (Tuijan) miehen kanssa salaa puineet suunitelmaa Tuijan yllättämiseksi ja sain houkutelluksi Asta siskon meidän mukaan. Tuijalla oli toiveena lähteä syntymäpäivänään Espanjaan äitinsä ja isänsä luokse, mutta joulukuun selkäleikkaus esti niin pitkän lentomatkan, joten tästä syystä ruvettiin miettimään jotain pientä ylläriä tilalle. Mukana yllättämässä oli Tuijan poika Teemu tyttärensä Taikan kanssa, sisareni Asta ja mieheni sekä minä. Tuija on Astan ja minun vanhimman siskomme tytär.
24.1.24 klo 04.00 alkoi matka pohjanmaalta kohti Saariselkää, tankkaus taukoja autolle ja ihmisille sopivin välein ja Sodankylässä kaupasta ruokatarviketta yms. Perillä Castillo Kelotähdessä olimme klo 16.00 Huh olipa taas oikein maantieterapiaa...
Alla matkalla heiluvasta autosta kännykällä kuvaamiani maisemia
Perille päästyä kamppeet huoneistoon sitten otettiin rennosti ja mentiin aikaisin nukkumaan.
25.1.24 kului yllärin järkkäämisessä. Heti aamusta alettiin hommiin minä rupein piirtämään lakanaan kirjaimia ja Asta puhalteli palloja posket pullollaan.
Osa palloista paukahteli puhki niin, että tärykalvot meinas haljeta...
Kaupassa piipahdettiin äkkiseltään tekemässä lisähankintoja ja sitten ruvettiin tekemään tarjoiluja.
Kuvat vaan jäi ottamatta.
Teemu ja Taika tuli neljän aikaan ja me kannettiin heidän huoneistoonsa tarjottavat valmiiksi.
(Tuija ja Janne tulisivat sinne myöhemmin, Tuijahan ei tiedä, että me kaikki olemme siellä, kun tulevat avaimilla sisään)
Olihan jännittävää odotella pimeässä, miten sankari reagoi, kun kämppä onkin täynnä sukulaisia.
YLLÄÄÄRIIII !!!
YLLÄÄÄRIIII !!!
Hyvin kaikki sujui ja sankari oli yllättynyt ja kaiketi iloissaan. Lahjaksi sai mm. islanninvillapaidan ja rautupilkkiviikonlopun Nuorgamissa, josta oli haaveillut ja puhunut miehelleen. Lahjahommeliin oli muukin paikalle pääsemätön suku ottanut osaa.
Kuoharit kilisteltiin ja tarjottavia maisteltiin ja juttua riitti, joskin kovin myöhään ei jaksettu, kun osa väestä oli lähtenyt ajamaan paikanpäälle jo edellisenä yönä yhden aikaan...
Seuraava päivä oli pilvinen, lähdettiin porukalla kävelemään, kaikki muut paitsi Janne, joka meni hiihtämään. Käytiin katsastamassa missä on pulkkamäki ja sitten lähdettiin Aurorapolulle.
Alakuvassa Teemu ja Taika satumaisemassa.
Asta sisko ihan fiiliksissä, kun on niin kaunista. ( Ekaa kertaa lapissa tähän aikaan vuodesta, kun on tykkypuita) Jee sain siskonkin villittyä tähän keskitalven lapintaikaan.
Sielä se 60v, selkäleikattu Joulukuussa ja polvilumpionsa mäsäksi kaatunut/leikattu Lokakuussa, kirmaa pojantyttären kanssa mäkeä ylös...
Aurinko rupesi pilkistelemään, ja sinistä taivastakin näkyi ihanaa!
Välillä tutkittiin porukalla karttaa ja Taikalla oli paljon kysymyksiä.
Auroratuvalta oli kiva näkymä lumiseen metsään.
ja nämä puut, ne on niin upeita...
Luttojoen ylittävä silta
Kaikki tunturikoivutkin oli lumisissa juhlapuvuissaa.
Tuosta menisi ura Kiilopäälle. Sieltä on usealle UKK-puiston vaellukselle lähdetty ja on sielä lähistöllä vietetty usea hiihtolomakin.
Aurinko on jo laskemassa, ne on lyhyitä vielä päivät tällä leveysasteella.
Seuraavana päivänä 27.1.24 Lähdettiin porukalla Kaunispäälle munkki kaffeille. Huipulla tuuli todella kovasti ja kylmästikkin, joten ulkona ei kovin pitkään tullut oleiltua. Mutta munkkirinkilät oli isoja jopa gluteenittomat!! "tenpoints" siitä kahvilalle.
Illalla nautimme vielä Jannen tarjoaman huippuhyvän illallisen Pirkon Pirtissä koko porukalla, niin kyllä tuli herkuttelua tälle päivälle ja napa piukeena nukkumaan.
Muutamia pikaisia kuvia ympäriinsä ja muutama alempaa etelärinteen suunnalta.
28.01.2024 Olikin aurinkoinen päivä. Juhlakalu lähti jo kotiin Sodankylään, koska huomenna työpäivä.
Me, Erkki, mä ja Asta lähdettiin kiertämään Aurorapolku. Eilinen tuuli oli pudotellut paljon lumia puista pois, mutta vielä oli hienoja tykkypuita sellaisissa paikoissa johon tuuli ei ollut sopinut.
Asta ja Erkki sielä ihmettelee, että aina tuota Terttua saa odotella, kun se syynää tuon kameran kanssa suuntaan ja toiseen....
Takasin kylille tultua, päätettiin käydä kaupasta hakemassa ruokatarvikkeita samalla, kun kerran liikkeellä ollaan. Matkalla oli tämmönen joulupukintoimisto.
Kaupassa käyty ja Erkillä jo nälkä, hilppalujaa tepsuttelee edellä menemään, kun me Astan kanssa luuraillaan lumisia puita kameran etsimen läpi.
29.01.2024 Oli +3 lämmintä ja hirmuinen tuuli. Päätimme lähteä käymään Inarissa Siidassa. Kuvia tuli otettua aika vähän...
30.1.2024 Varustauduimme Astan kanssa eväillä ja pitkillä kameran obtiikoilla matkaan, tarkoituksena kuvailla kuukkeleita.
Tämä bodari katseli sillä silmällä Astan repusta näkyvää eväsleipää, että alkakaahan tarjoilla!
31.01.2024 Olikin sitten kotin lähdön aika. Pakattiin jo edellisenä iltana kaikki tavarat ja osa vietiin jo autoon. Aamulla aikaisin vaan vähän aamupalaa, tiskit, loppusiivoukset ja matkaan. Tankin kautta klo 08.00 oltiin jo maantiellä.
Aurinko oli nousemassa ja taivaalla taas upeat värit.
Näillä seuduilla ei kaiketi levitetä suolaa tielle, jottei houkuttele poroja. Sen sijaan levittävät hiekkaa ja aamutuimiin tiellä oli useita riekkoja napsimassa hiekanjyviä. Onneksi kaikki säilyttivät henkensä. Kuvia en ennättänyt ottaa niistä.
Kotona oltiin joskus 19.30 loppumatkasta tie oli kuranen ja pimiä, imi kaiken autonvalon ja välillä oli haastavaa nähdä eteensä.
Tässäpä ne loputkin tammikuun terveiset. Oli kiva reissu kiitos kaikille fyysisesti ja hengessä mukana olleille.
Edessä Helmikuu helistelee mukavaa kevään odottelua ystävät.
Kommentit
Lähetä kommentti