Niinpä se vuosi vaihtui jälleen onnellisesti.
Tammikuu alkoi todellisella talvella ja kovilla pakkasilla. Koko ensimmäisen viikon oli yli -20 astetta ja joinanin päivinä yli -30 astetta pakkasta.
En malttanut silti pysyä tuvassa, vaan puin paljon vaatetta päälle ja lähdin kameran kanssa kävelylenkille ihailemaan kuuraisia puita ja värejä taivaalla.
Aurinko paistoi aika matalalta kun lenkille ehdin, mutta auringolla oli kivat sivuauringot.
Laihianjoen kirkonkylän kosken sulapaikassa värjöttelevät sorsat sulassa sovussa.
Joen toinen sulapaikka oli jääkukkasilla koristeltu.
Aurinko pilkistää Napuenpuiston takaa enää vähän, jotkut säteet ylettyvät vielä pihlajien latvoihin. Tähän aikaan vuodesta aurinkoisia/valoisi tunteja on vielä niin vähän.
Olisin halunnut käydä kuvaamassa kaunista maisemaa sumuista peltoa ja auringon laskua urheilukentän laidalta, mutta lunta oli niin paljon, etten jaksanut rämpiä perille asti.
Kotikatukin on kauniisti koristeltu pakkaskuuraisilla puilla, pensailla ja laskeneen auringon oranssilla.
Toinenkin pakkaspäivän kävelylenkki kameran kanssa.
Oli vieläkin kylmempää kun edellisellä lenkillä. -31,5, mutta tarpeeksi vaatetta niin hyvin tarkeni.
Olin reissussa myöhemmin kuin edellisellä kävelylenkillä ja aurinko oli jo ehtinyt laskea. Mutta värit auringon suunnalla ja vastakkaisella taivaalla olivat kauniit.
Lämpökeskuksen savut koristavat pastellinsinipunaista maisemaa.
Auringon laskiessa värit vastakkaisella taivaankannella vain kaunistuvat.
Kettukin on mennä vilistänyt pellonpientareella, myyriä ja hiiriä etsiskellen, vai onko lie seuraillut pupujussin jälkiä.
Laihianjoki on tanakasti jäässä Perälänkosken kohdalla lähes kokonaan, ihan pieni liru on vielä sillan alla sulana.
Värit vain syvenevät kohti tummaa sineä, auringonlaskun vastakkaisella taivaalla.
Punaiset pohjalaistalot ovat kuin postikortista pakkaspuiden keskellä. Auringon kajo vielä värjää puidenlatvoja hennosti.
Kotikatu toiseen suuntaan kuvattuna näyttää vieläkin kauniimmalta kun lenkille lähtiessä.
Taas lenkkeilyä kamera kainalossa, Tammikuun puolessavälissä oli edelleen pakkasia, mutta hiukan lauhempaa kun alkukuusta. Sumu nousee pellolle, kun päivällä on ollut vähän lämpimämpää ja illaksi pakastuu.
Lämpökeskuksen savut menevät tällä kertaa toiseen suuntaan, taitaa olla melkein pohjoinen ilmanvirta
Sumuhattarat kevenevät ja syvenevät peltolakeuksien yllä.
Laihian Mallastehtaan savut tässä kuvassa utujen seasta tupruaa.
Tämä pensas ja lato on usein lenkilläni kuvauskohteena, täytyisi tehdä siitä oma postaus eri vuodenaikoina :)
Tienäkymää Länsitieltä, kohta kotona ja puolikas kuukin jo taivaalla.
Tässä valokuvapäivitystä Tammikuun puoliväliin asti.
Seuraavaan postaukseen laitan kuvia ja tarinaa siskontyttären 60vuotis yllärireissusta Saariselälle.
Kommentit
Lähetä kommentti