Helmikuu 2022 kului pääosin hiihdellen (kun kerrankin näillä suduilla on lunta ja hyvät ladut), lenkkeillen, äänikirjoja kuunnellen ja kutoen. Kuukausi ehätti kulua lähes puolenvälliin, ennenkun ennätimme Asta-siskon kanssa retkeileään.
10.02. Suuntasimme perinteiselle Malkakosken retkelle eväiden ja kameroiden kera.
Vesi oli matalalla ja kivet paljaana, mutta ilma oli kaunis ja rannoilla kivoja jääkuvioita.
Aikamme kuvailtuamme rupesi tuntumaan nälkä, joten siirryimme toiselle puolelle koskea, jossa on laavu. Paistoimme makkarat ja keitimme nokipanukaffeet ja naatiskelimme ne massuihimme eväsleipien kera. Sitten kuvailut jatkuivat .
Koskikaratkin ilmaantuivat koskelle ja lentelivät tirskuttaen edestakaisin, välillä sukellellen syötävää kuohuista.
Kun auarinko rupesi laskemaan siirryimme jälleen kamppeinemme toiselle puolelle koskea, toiveena oli komeat auringonlasku kuvat.
Vastapäisellä suunnalla oli kauniit pastellivärit taivalla.
Auringon laskun värit eivät olleet kummoiset, mutta kun olimme matkalla kotiin, niin taivalle ilmestyli todella hienot värit, niitä ihaillen ajelimme tytyväisinä kotiin.
Taas kului päiviä hiitolenkeillä, kävelyenkeillä, kutoen, äänikirjojen parissa jne. Poikien luona vierailtiin yms.
26.02 Tehtiin toinen Helmikuun reissu Asta siskon kanssa. Sekin suuntautui Kyrönjoelle, nyt Annalan koskelle, mutta oli aivan liian kirkas auringonpaiste vesikuvauksille, niinpä siirryimme toiselle koskille.
Aikamme kuvailtuamme tuntui taas että olisi evästelyn aika. Tehtiin tulet risukeittimeen ja keitettiin kaffeet, sitten laitettiin makkarat paistumaan. Yhtä äkkiä rupesi kuulumaan kimeätä kirskutusta ja huomasimme saukonpoikasen vastapäisellä jäällä. Se juoksenteli edestakaisin ja huuteli äitiään. Lopuksi se sujahti kosken kuohuihin. Kuvasimme kovalla tohinalla koko ajan ja kun jossain välissä hoksasin katsoa kameran asetuksia, ne oli tietenkin hidasvesi asennossa.. ärr... no oneksi sentään muutamasta kuvasta saa selvää.
Saukon jatkettua matkaansa, muistimme makkarat, no kuorimme mustuneet kohdat pois ja mutustelimme syömäkelpoiset eväiden kanssa nassuumme ja jatkoimme kuvailuja.
Tyytyväisinä ajelimme illansuussa posket punaisina kotiin.
Helmikuun viimeisen päivän kunniaksi keiteltiin Erkin kanssa kaffeet termariin ja laitettiin kuksat ja termari reppuun, hiihdettiin kauniin aurinkoisen sään saattelemana pitkä lenkki ja pysähdyttiin erään ladon seinämälle päiväkaffeille. Nautimme auringosta ja valkeasta hangesta. Kevään tuntua oli ilmassa, kun takana metsän reunassa tiaisetkin tirkutteli kevätlaulujaan.
Näihin tunnelmiin päättyi Helmikuu.
Kommentit
Lähetä kommentti