2021 Toukokuu. Blogeissa uusia tuulia. Tarinaa myös mökkireissusta ja Storholmenin valkovuokko retkestä.


Tervehdys hyvät lukijani ( jos sellaisia blogeillani vielä / enää on) nyt Toukokuussa ajattelin vähän muuttaa näitä blogien postauksia / ja sisältöä.
Tähän Reppuunkasattua blogiin tulisi enemmän tarinaa ja kuva tai pari tai kollaasi, niinkuin alunperin oli tarkoituskin ja Valokuvauksia sivulle tulisi ko. tarinan/retken valokuvat. Tekstissä aina linkki ko sivulle.
Tähän tapaan.
Toukokuun ensimmäiset päivät olivat todella viileitä ja ulkoilu oli vähäistä, kuvailins sisällä asetelmia aikani kuluksi.

Päivät onneksi lämpenivät hiukan ja lähdimme Erkin kanssa käymään mökillä, tutkimaan kevään tilannetta, ja miten ojan rumpu kestää autolla yli ajamista.  Joulukuuisen tapahtuman seurauksena siltarumpu on hajalla ja saunan perustusten teko ja pystytys odottaa tekijöitä ja materiaaleja.

Sää oli jokseenkin viileä, mutta kuiva ja sillan kohta näytti sellaiselta että yli pääsee hyvin.
Seuraavana päivänä kaatelimme tielinjalta vähän haittaavia puita ja vedimme ne pihaan myöhempiä toimia varten.
Välillä istuttiin ja nautittiin lintujen konsertista. Joutsenet lenteli edestakaisin ja kailottivat kevättä ja reviiriään, mustarastas ja peipponen pitivät kaunista konserttiaan.
Sovittiin naapurin kanssa siltarummun korjaamis projekti, jonka hän tulee tekemään kun ehtii. Pihassa on vielä lunta ja varjopuolella isot kinokset, mutta jos on lämmintä niinkuin on luvattu, pian ne siitä sulavat.
Viileät ilmat ja epävaikaiset säät vallitsevat edelleen. Välillä kuvaan asetelmia sisällä ja kevään etenemistä kävelylenkeillä. 

Täällä pohjanmaalla kevät on jo edennyt pidemmälle kun mökkipaikkakunnalla.  Kävelylenkeillä on mukava seurata sen edistymistä.
Sinivuokko kukkii valtoimenaan lämpimillä pientareilla.
Ovat kaiketi karanneet joskus jonkun puutarhasta ja nyt villinä rehottavat vapaudessa.

Äitienpäivääkin vietettiin  nuorempi poikani oli lasten kanssa kahvilla. Vanhin poikani oli yövuorossa ja tuli kahvittleemaan sitten kun on nukkunut väsymyksensä pois.

Vihdoinkin 2021-05-11sääennusteessa on luvattu kaunista ja lämmintä säätä, niinpä nyt on jonkun kivan retken vuoro. Mietimme Asta sisaren kanssa mukavaa kohdetta minne mentäisiin. Edellisten vuosien hyvien kokemusten perusteella valitsimme ensimmäiseksi  kohteeksi Lapväärtin Peruksen ja  Storholmenin valkovuokkosaaren.
Edellisenä iltana tavarat laukkuun ja eväät valmiiksi muutaman päivän reissua varten.
yöpaikaksi valitsimme Isojoelta  Lauhansarvesta Hukkala mökin. Olisimme varanneet pidemmäksikin aikaa, mutta tuleva Helatorstaina oli ihmisillä kaiketi vapaata ja kaikki vapaat ajat oli varattuna.
Aamulla kello seitsemän olin sisaren ovella ja pakkasimme hänenkin tavaransa autoon ja matka alkoi.
Kristiinankaupungin ABC:llä ajattelimme käydä ostamassa vettä kannullisen, kun se oli unohtunut kotiin. No kaupassa käytiin, mutta vesi unohtu ostaa... kaikkea muuta tuli kyllä ostettua.
Sää oli todella lämmin +25 astetta ja hiki tirsusi otsasta, mutta reippaasti lähdimme kuvaamaan. 
Vuokot olivat todella kauniita ja suloisia ja niitä oli paljon. Sisar opetteli uuden gimbaalin kanssa kännykkävideoiden ottamista.
Välillä keitettiin jäljellä olevasta pikkuisen vesipullon vedestä kahvia ja syötiin eväät hyvän kahvin kera. Huilattiin puron solinasta nauttien. Sitten retki jatkui kuvaten, hikoillen ja kauniista ilmasta nauttien. Koko päivä saatiin käytettyä tähän retkeen ja kolmen maissa iltapäivällä lähdimme kohti yöpymispaikka Lauhansarven Hukkalaa.
Valkovuokko kuvia voit käydä katsomassa  tästä linkistä.
Matka ei ollutkaan pitkä, alle neljäkymmentä kilometriä ja kohtapian olimmekin perillä, pienen kodikkaan mökin pihassa. Niinpä ovi auki ja tavarat sisään.

Seuraavaan postaukseen tarinaa Lauhavuoresta, Kauhaneva-Pohjankankaasta ja Katikan kanjonista.

- Kaarnikka -
© Terttu Puikkonen


Kommentit