2020 Dorrukkaisen ja Tokkopokkosen muistoksi

Nyt nämä molemmat rakkaat suomenlapinkoiramme Dorri ja Tokko paimentelevat pilvioravia tuonilmaisissa.
 Dorri muutti sateenkaarisilloille 2017 ja Tokko 2020

Ohessa vähän kuvia ja tarinaa yhteisetä 14 vuuoden matkastamme

Tässä oltiin tarkastamassa katiskoita mökillä Toini äidin kanssa. Äitikin siirtyi tuonilmaisiin 2019 .


Tokko kennelnimeltään  Tiilitehtaan Wanha Markki tuli meille  9kk ikäisenä vekkulina vuonna 2007 Helmikuussa.

Tokko oli elänyt tähän asti isossa laumassa, ja meidän ollessamme töissä koirulla oli tylsää  itkua ja haukkumista ja pieniä kolttosia tuli päivän aikana tehtyä. Niinpä rupesimme etsimään toista koiraa kaveriksi Tokolle.
Onnekseni lapinkoirasivuilla silmiini sattui ilmotus Oulusta jossa 3vuotias leikattu tyttökoira etsii uutta kotia, ja niinpä laumaamme liittyi sydäntenmurskaaja Dorri  kennelnimeltään Fidelis Doris Day

Yhteis elämä alkoi heti hienosti. Kun Dorri tuotiin oli Tokko hoidossa sisarellani ja näin olimme vieraalla maalla, kun koirat kohtasivat ensikerran. Ensitöikseen Dorri haukkui kiukkuisesti Tokolle pelisäännöt ja sitten hännät heilui ja niin lähdettiin kotiin samassa auton peräkontissa. Siitä asti olivat kun paita ja peppu. 
Koirilla oli todella hauskaa yhdessä.

Onkohan tässä yläkuvassa emäntä kertonut jonkun naurettavan jutun :D

Leikittiin ja riehuttiin ulkona kaiket päivät.

Asuntoauto retkellä lapissa.

Diiva nukkuu tietenkin pitsityynyillä.

Koirat oli aina mukana, tässä ollaan mökillä. Dorria ja Tokkoa ei tarvinnut pitää kiinni, tiesivät missä oman mökkitontin rajat menee ja niistä ei lähdetty yli.

Lunta tämä kaksikko rakasti, ei niin sakeata lumisadetta, että Tokko olis sisälle pyytänyt. Dorri oli hieman valikoivampi, vesisateella saattoi vain katsoa oven suusta ja kääntyä takaisi sohvalle nukkumaan.

Makkaraa  meillekkin. Retkellä Kuusamossa.

Retkellä Lampivaarassa Luostolla. Dorri vahtii aina ettei emäntä jää kyydistä, jos jään kuvaamaan johonkin taka alalle Dorri iskee pyllyn maahan ja jää odottamaan.

Mustikat maistui molemmille koirille.

Mamma missä oot, Dorri pitää aina silmällä missä emäntä liikkuu

Dorrin leikiinhaasto ilme Tokolle.

Dorri rakasti lapsia, tässä pojatyttäreni Fanny ja Fiina paijaavat sitä

Taas on joku laumasta lähtenyt jonnekkin. Dorri päivystää portilla niin kauan että lähtijä palaa.

Retkellä PyhäHäkissä ja mamma meni taas kuvaamaan johonkin tuonne.

Sisaren mökillä, mennäänkö rantaan..

Kun katson sinua näin silmiin saisinko ihan pikkasen sitä makkaraa..

Dorrukan viimeinen juhannus, ja viellä jalka nousi innokkaasti

Yllä Dorrukkaisen viimeinen kuva, puolen tunnin kuluttua nukkui iki unta. Iso agressiivisesti levinnyt kasvain takareidessä, eikä sitä enään yli 14 vuotiaalta koirulta leikata, ja jouduimme tekemään raskaan, mutta oikean päätöken.

Tokko pokko joutui nyt jatkamaan matkaansa ilman parasta leikkikaveriaan...

Retkellä Kilpisjärvellä

 

Tässä Tokko pokko rakas viimeisessä kuvassaan. Väsynyt on ja sydänvaivat vaivaa.

Ikävä ja suru on kova, mutta samalla suuri kiitollisuus, että on saanut seurakseen kaksi näin mahtavaa koiraa. Ulkoilu, retkeily, mökkeily, kaikki kävi ja mukana olivat mentiin mihin vain. Tarinoita ja kuvia olisi vaikka miten paljon, joten tässä pieni raapaisu vain muistoksi yhteisestä ajastamme.