Helmikuu aloitettiin Leila-siskon luona Lattomerellä.
Tehtiin kävelyretkiä lumettomaan vihreään metsään ja vietettiin päivä Kaasmarkun joen partaalla ja Keskisen myllyn luontopolulla.
Lopuksi piipahdettiin vielä Leinepergin Ruukilla.
Kotiin ajellessa Asta siskon kanssa pysähdyimme kuvaamaan Lankoskelle ja samalla kävimme syömässä lounaan Köffissä, maukasta ruokaa ja palvelu hyvää jopa erinomaista.
Heti pian ystävänpäivän jälkeen aloitimme kuumeisen pakkailuhommelin.
Syys- lokakuussa varattu matka Espanjaan sisaren luokse lähestyy.
Korona uutisia Kiinasta tihkuu harvakseltaan ja kaikki asiantuntijat THL yms vakuuttavat, että tuskin leviää muualle.... niinpä päätämme Asta siskon kanssa uskaltaa lähteä reissuun.
Erkki kuskaa Vaasan kentälle, sieltä Finskillä Helsinkiin ja edelleen Norskilla Alicanteen
Tässä postauksessa olen pyrkinyt laittamaan kuvat ensin ja selitys sitte alimmaiseksi ko päivä/tarina kohtaisesti.
Alpit on kauniina
Lento oli leppoisa ja luvattu kyyti odotteli kentällä. Joskin pieni härdelliä oli, kun samassa kyydissä piti tulla kaksi muutakin henkilöä, mutta väkeä kyytiin olikin pyrkimässä viisi henkeä.
No eihän pieneen Volvoon sentään seitsemää henkeä matkatavaroineen mahdu, heille tilattiin uusi kyyti.Mil Palmersiin päästiin turvallisesti ihanan Sannan tyyräämänä.
Seija-sisko miehensä Martin kanssa siellä jo kovasti odottelikin. Tunnelma ko alueella oli synkähkö, kun sähköt olivat osasta katuja katki.
Asetuttiin taloksi, kun oli rahdattu matkalaukut kierreportaita ylös kolmanteen kerrokseen.
Aamu valkeni kauniina ja lämpimänä. Lähdimme heti kohta kävelylenkille.
Ehdittiin lenkiltä sopivasti päiväkaffeelle siskon terassille.
Tehtiin monena päivänä 4-6 km kävelylenkkejä. Välillä oli iso kamerakin mukana, mutta ne tuotokset nähdään vasta kotona. Paljon tulee kuvia napsittua vaan kännykällä.
Meri on joka päivä erilainen
Mimosa on aloittanut kukintansa ja tienvarret on kauniina.
Iltamaisemaa makuuhuoneen ikkunasta
Tallustelimme Torre de la Horadadaan eräänä päivänä, yllä olevat kuvat on siltä reissulta. Yhä pelottavampia uutisia leviävästä koronasta tulee uutisissa, joten emme uskaltaudu kahviloihin tai baareihin syömään, vaan meillä on eväät mukana.
Ilta kuvia makkarin ikkunasta ja iltakävelyltä.
Campo Amoriin ja vielä sitäkin pitkästi etiäppäin tallustelimme myös eräänä kauniina päivänä.
Uusi reissu kuuta kuvaamassa ja tänä iltana sen pitäisi olla täysikuu, mutta se ryökäles piiloutui vaaleanpunaisen pilven taakse. Sitten vasta, kun oltiin jo pois lähdössä se rupes kurkkimaan taivaalta
Ja taas mentiin.....yli kymmenen kilometriä huomaamatta ja löydettiin ihania paikkoja ja kuvauskohteita. Yllä kuvia Cabo Roin retkeltä. Välillä syötiin eväitä ja taas käveltiin, nautittiin ja kuvattiin..
12.03.äidin kuolemasta tuli vuosi. Keräilmme lähipelloilta kukkia ja kauniita heiniä. Ja portin pielestä boukanvilleä (äidin nimitys ) ja teimme niistä äidin muistoksi kauniin seppeleen.
Kun illalla veimme seppeleen merelle, maisema oli maalattu pastellein värein, tuuli oli lähes tyyntynyt ja laineilla seilasi pieni purjevene jolla oli punainen purje❤️. Järnefeldin kehtolaulun soidessa asettelimme seppeleen laineille. Istuskelimme rannalla pimeeseen asti.
Kuvailtiin vielä hetkinen iltavaloja.
Nyt ollaan tilanteessa, että hurjaa vauhtia levinneen korona viruksen vuoksi, Espanjassa on 14.03 julistettu ulkonaliikkumis kielto ja pokkeustila, joten kuvat taitaa olla tässä. Onneksi alue on hiljainen ja rauhallinen, eikä ihmisiä ole paljoa tässä lähistöllä.
Jännittyneenä odottelemme päästäänkö miten ja milloin kotiin ja ennenkaikkea että pysytään terveenä! Kymmenen päivän päästä on paluu, jos Norski lentää. Saas nähdä hypitäänkö seinille sitä ennen. Kuinkas sitten kävikään.. jatkuu seuraavassa postauksessa.
Syys- lokakuussa varattu matka Espanjaan sisaren luokse lähestyy.
Korona uutisia Kiinasta tihkuu harvakseltaan ja kaikki asiantuntijat THL yms vakuuttavat, että tuskin leviää muualle.... niinpä päätämme Asta siskon kanssa uskaltaa lähteä reissuun.
Erkki kuskaa Vaasan kentälle, sieltä Finskillä Helsinkiin ja edelleen Norskilla Alicanteen
Tässä postauksessa olen pyrkinyt laittamaan kuvat ensin ja selitys sitte alimmaiseksi ko päivä/tarina kohtaisesti.
No eihän pieneen Volvoon sentään seitsemää henkeä matkatavaroineen mahdu, heille tilattiin uusi kyyti.Mil Palmersiin päästiin turvallisesti ihanan Sannan tyyräämänä.
Seija-sisko miehensä Martin kanssa siellä jo kovasti odottelikin. Tunnelma ko alueella oli synkähkö, kun sähköt olivat osasta katuja katki.
Asetuttiin taloksi, kun oli rahdattu matkalaukut kierreportaita ylös kolmanteen kerrokseen.
Pihan appelisiinipuissa on hedelmiä ja uusia huumaavasti tuoksuvia kukkia. Sitruuna ja limekin aloittelee kukintaansa.
Rannan valoja aaltoja, pilviä ja kuuta (joka ei ihan viellä ole täysi )lähdimme ihailemaan ja kuvaamaan
Uusi reissu kuuta kuvaamassa ja tänä iltana sen pitäisi olla täysikuu, mutta se ryökäles piiloutui vaaleanpunaisen pilven taakse. Sitten vasta, kun oltiin jo pois lähdössä se rupes kurkkimaan taivaalta
Vaaleanpunaisia maisemia eräältä iltalenkiltä.
Kun illalla veimme seppeleen merelle, maisema oli maalattu pastellein värein, tuuli oli lähes tyyntynyt ja laineilla seilasi pieni purjevene jolla oli punainen purje❤️. Järnefeldin kehtolaulun soidessa asettelimme seppeleen laineille. Istuskelimme rannalla pimeeseen asti.
Nyt ollaan tilanteessa, että hurjaa vauhtia levinneen korona viruksen vuoksi, Espanjassa on 14.03 julistettu ulkonaliikkumis kielto ja pokkeustila, joten kuvat taitaa olla tässä. Onneksi alue on hiljainen ja rauhallinen, eikä ihmisiä ole paljoa tässä lähistöllä.
Jännittyneenä odottelemme päästäänkö miten ja milloin kotiin ja ennenkaikkea että pysytään terveenä! Kymmenen päivän päästä on paluu, jos Norski lentää. Saas nähdä hypitäänkö seinille sitä ennen. Kuinkas sitten kävikään.. jatkuu seuraavassa postauksessa.
Hienoja kuvia. Miksi mun lomakuvat ei näytä yhtä hyviltä?
VastaaPoista