2019 Marras- Joulukuu muistiinmerkintöjä.

 Marraskuun lopun säät on olleet vaihtelevat, lämmintä, pakkasta, vettä, räntää, lunta ja taas sama alusta.. Mutta muutama kauniskin päivä on ollut välillä.

Harakan pesä vanhan Napuen muistomerkin puiston puissa

Höstvedellä vietettiin aivan ihana voimapäivä ystävien kanssa.

Lastenlapsia oli hoidossa monena päiväna ja yökylässäkin mumman ja paapan ilona.

Laihianjoki on täynnä vettä vihdoinkin ja on taas niin kaunista kun saatiin vähän lunta.

29.11. saaatiin upea auringonlasku kävelylenkin lopuksi. Käytiin Fannyn ja Fiinan kanssa joulupukkia katsastamassa.

Nyt ollaan jo joulukuun puolella 3.päivä joulukuuta ja taas on vähän lunta maisemassa.

Sain etukäteis joululahjaksi uuden puhelimen ja sitä testailin kävelylenkillä ja kotona.

Laitoin äidin tekemälle enkelille ledikynttilät jouluiloksi.

Vietettiin taas upea ilta poikani Mikan ja vaimonsa Nanikan kanssa Seinäjoella Raskasta Joulua konsertissa. Ensin käytiin syömässä Laihialla WanhassaPankissa ja sitten ajeltiin Seinäjoelle nauttimaan musiikista.

Joulusiivoukset alkaa olemaan ok ja koristeet paikoillaan, 

pientä säätöä viellä.

Puikot on suihkineet ahkerasti ja tästä lähtee joululahjapussukoihin sukkia kaikille rakkaille.

Perinteinen aaton aaton kynttilnvienti reissu Ähtäriin äidin, isän, veljen, mummun, papan, kumien, sedän ja muutaman muunkin tuttavan haudalle. Samalla piipahdimme mökillä katsastamassa että kaikki on kunnossa. Lunta oli ihanasti vaikka satelikin vettä.

Viimesiä jouluruokia vielä valmistellaan ja sitten koneet yms kaappiin. Ylimmäinen ruuanvalmistus assistentti Tokko vahtii. Suomenlapinkoira Tokko on 14v paappakoiruli ja toden näköisesti tämä on sen viimeinen joulu.

Sydämen vajaatoiminta haittaa vaikka on lääkitys ja nivelet on välillä tosi kipeät. 

Rakas ja tärkeä perheenjäsen ja raskaalta tuntuu ajatella sitä viimeistä päätöstä 

 Jouluaaton ja joulupäivän vietimme  kahdestaan tai kolmestaan (Tokko-koira tietty mukana)

Syötiin hyvin ja käytiin kinkunsulattelu lenkki hautausmaan kautta ja samalla  tarkastimme, että kynttilät palaa. Maa oli ihan mustana, mutta kas .....

Joulupäivän aamuna näytti näin kauniilta. Kierrettiin  pitkä kävelylenkki ympäri  Laihiaa.

 ja lopuksi taas hautausmaan kautta.

 Kännykällä räpsäyttelin innokkaana kuvia, kun oli kuuraa ja kaunista. 

 Sitten kokoonnuttiin poikien ja perheidensä kanssa Sulvalle Markon luokse syömään ja saunomaan. Oli mukavaa istahtaa hetkeksi yhdessä rakkaiden kanssa.

 Tämän vuoden viimeiset kameralla otetut kuvat on lähipellolta kävelylenkillä kuvattu. Oli tosi kaunis aurinkoinen päivä ja sen myötä myös kaunis auringonlasku. Pieni pakkanen joka sitten seuraavana päivänä vaihtui vesisateeksi ja sulatti taas lumet.

Toiseen suuntaan näytti tällaiselta, pastellivärejä, vaalean sinistä ja punaista taivaalla.

Tämän hiipuvan auringonlaskun kanssa hyvästelen vuoden 2019 joka oli jotakuinkin raskas ja surullinen, johtuen äidin poismenosta, rakkaan ystävän ja perhetuttumme sairastumisesta yms. pelottavista asioista.
 Joulun aikana on ollut äitiä haikea ikäväkin ajoittain ja tippa silmässä, mutta onneksi rakas ystävämme voi jo paremmin siitä iloitsen. Tosin kyllä vuoteen on muitakin ilonpilkahduksia mahtunut onneksi.
 Uskon ja sydämestäni toivon, että tästä uutukaisesta vuosikymmenestä on tulossa silti kaikella tapaa parempi, onnellisempi ja iloisempi.
 Lupauksia en tehnyt muuta kun, että jatkan elämäntapamuutosta, syön terveelisesti, käyn lenkillä, kuntosalilla ja joogassa, sekä kuvaan ja retkeilen paljon enemmän kun menneenä vuonna.

Kaikkea hyvää tälle uutukaiselle vuodelle myös teille rakkaat lukijani.

Toivon että teitä on vielä jäljellä, vaikka harvakseltaan blogiani päivittelenkin.