2019 Marraskuu 5. päivä Kurjenkierros

Olen jo pitkään "kuopinut", että pitää lähteä tallustelemaan Kurjenkierrokselle.

Ennen vierailin siellä lähes viikottain, mutta nyt on mennyt pitkään, että en ole saanut itseäni vietyä kunnolla retkelle.
Yksin on muka niin tylsää ja retkiseuraa ei tahdo olla niin paljon kun tarvitsis. 

No nyt oli niin huikean hieno kuura aamu ja pakkasta -6astetta, että oli ihan pakko lähteä. 

Edellisenä iltana latailin kameran akut ja laitoin muut vermeet valmiiksi.

Aamupala naamariin ja hetki odottelua, että sain siskon kiinni tiedustellakseni jaksaako hän lähteä. Sisaren reuma säätää pahasti hänen menojaan ja nyt oli huono päivä.

Pakkasin eväät, kamerat ja itteni autoon ja hurautin pilvisessä säässä kohti Levanevaa.

Matkalla muutama pysähdys ja tuokiokuvia maisemista Laihialta.

Sitten hurruuttelua etiäppäin. 

kaikki hiekkatiet oli ihan peilijäässä, joten piti ajella kieli keskellä suuta.

Eka pysähdys Kivi-ja Levalammen veneenlaskupaikalla.

Kivi-ja Levalampihan on tekoallas joka on perustettu joskus silloin kun Kaskisten MetsäBotnia tarvisi vettä. Kanavia pitkin vesi lurutteli kohti Kaskisia nyt ei tarvetta siihen enää ole mutta virkistyskäyttö on runsasta. Toiselta laidaltaan tekoallas rajoittuu Levanevan luonnonsuojelualueeseen. Tästä lisätietoa

Kurjenkierros on retkeilyreitti joka halkoo Levanevan luonnonsuojelu aluetta.

Tällä veneenlaskupaikalla kuvaan usein mm revontulia ja aina siinä pitää pysähtyä kun ajaa Kurjenkierrokselle tai muutenkin ajelee lähistöllä.

Aikani kuvailtua jatkoin matkaani Kurjenkierroken parkkipaikalle.

Reppu selkään kameranjalka, kamerat, objektiivit, taukotakki yms härpäkettä mukaan ja menoksi.

Parkkipaikalta on noin 500 metriä polkua käveltävänä Maalarinmaan lintutornille ja laavulle. Kurjenkierroksen reitti alkaa laavun takaa ja haarautuu Rajavuoren suuntaan ja toinen polku menee Särkisten autiotuvan suuntaan ja Tainnuskylään.

Alueella on lintutornin ja laavun lisäks, liiteri joka oli typö tyhjä sekä vessat.

Kiipesin ensitöikseni lintutorniin ja tsiikailin mitä sieltä näkyy.

Hauskoja pilvimuodostelmia varjoa ja valoa, muutama yleiskuva ja

sitten pääsinkin jo itse asiaan eli tallustelemaan pitkin pitkospuita.

Nastakengät piti hyvin kuuraisella pitkospuulla. Värit vaihtelivat maisemassa ja kuura kimalteli sateenkaaren väreissä korsilla.

Aurinko lymysi pilvien takana ja aina välillä pilkahti kirkkaammin. Tallustelin alueen toiseen laitaan mutta sitten rupesi tuulemaan todella viileästi nassuun, joten päätin kääntyä takaisin päin ja mennä laavulle josko saisin kahvitulet aikaseksi.

 Jäätyneet suolampareet ovat kiehtovia tutkiskelu ja kuvaus kohteita.

 

Tuuli oli jädyttänyt kuuran hapsuiksi puihin ja oksiin. 

Tallustelin laavulle ja onneksi tulisijassa oli muutamia puoliksi poltettuja klapeja ja repussa muutama niin sain tulet aiakiseksi, kahvit keitettyä ja makkaran paistettua.

Siinä istuessa ja eväitä syödessa tsiikailin lähikuusen oksia johon kuura oli jäädyttänyt hämähäkin seittejä. Tuuli heilutteli niitä kumminkin sen verran että kunnon terävää kuvaa en saanut. Mutta tässä kaksi räpellystä. Joulu tulossa ihan selvästi.

  Kun massu oli täysi sammuttelin tulet ja pakkasin reppuni, mutta vielä ennen pois lähtöä täytyi kiivetä torniin pidemmän objektiivin kanssa ja kuvailla maisemia suon  ja lammen takana.

 Joutsenia on mennyt pään yli useampi aura jo kohti etelää tässä yksi .

Sen jälkeen tallustelin parkkipaikalle, vein repun autoon ja lähdin piipahtamaan lähirannalla katsastamassa miltä siellä näytti. Entiset kuvauspaikat oli pusikoituneet niin, ettei näkynyt lähes ollenkaan lammelle, mutta niemekkeen päästä sain muutaman kuvan.

Taas joutsen aura lensi ylitse 

Sitten tallustin takaisin autolle ja ajelin jonkun matkaa kotiin päin ja piipahdin entiselle uimarannalle josko kerkiäisin sinne ennenkun aurinko kokonaan menee mailleen. 

Täälläkin oli aikanaan laavu muttei enää, jäljellä on vain nuotiokehä ja roskkia ja joku pylläyttänyt komean pöydänkin pusikkoon.  Ei voi ymmärtää näitä roskaajia

Mutta onneksi ehdin kun ehdinkin paikalle, kun aurinko oli vielä horisontissa.

Joutsenia meni pari yli 40 yksilön parvea, mutta alkaa olemaan jo objektiivin ja valoisuuden äärirjoilla että kuvista saisi mitään selvää. 

  

   Vasta kotona huomasin että tässä alhaalla olevassa kuvassakin on joutsenia. Ovat levolla metsänrajassa jäällä.

 pimenee mutta aina vain uusia ja uusia joutsenlauttoja menee kohti etelää.

Nyt on jo aika hämärää joten ehkäpä minäkin lähden ajelemaan kohti kotia.

Kaksi isoa joutsen auraa vielä matkallakin lensi ylitse ja kotipihaan kun tulin niin läheiseltä viljapellolta kuului kova "kalapaliikki", kaiketi joutsenia lasketui yölevolle sinne.

Pohjosen äkkiä tullet kovat pakkaset kaiketi niitä ajaa kovalla vauhdilla kohti lämpimämpiä seutuja.

Tällaisissa merkeissä alkoi Marraskuu :)

ps. Klikkaa kuvia niin saat ne näkymään tietokoneen ruudulla isompina.