Siirry pääsisältöön

2019 Syyskuun kuvat, tarinat ja reissut

Syyskuuta ystävät.
En ymmärrä mihin tämä aika suttaantuu, kun nyt tätä kirjoittaessa on jo lokakuu! Revontulibongailut on jäänyt ihan nollaan, mutta ehkä minä vielä ehdin. Jotain uuttakin olen saanut aikaseksi, sillä olen aloittanut taas paussin jälkeen kuntosalikäynnit, joogan ja 3x viikossa, joko pitkä pyöräily tai kävelylenkki. 
Yläkuvassa on kävelylenkillä puhelimenkameran eteen eksynyt punainen oksa.  Pyörälenkillä raahaan usein mukana järkkärikameraa tai paria, sillä ei koskaan voi tietää jos tulee jotain kuvattavaa vastaan. 
Osa oheisista kuvista on siis kännykällä räpsäistyjä eikä laadultaan kummosia, mutta älkää antako sen häiritä

Joten aloitetaanpa tämä syyskuun kuvapostaus. 
Mökkillä vietettyjen venetsialaisten  jälkeen, reissun viimeisenä päivänä kävimme Asta siskon kanssa kuvaamassa Niemisvedellä, äitiliinin lapsuuden maisemissa. Kaunis ja tuulinen päivä.




Mökille palattuamme rannassa ruokaili emojoutsen kolmen poikasen kanssa.
Kun emo huomasi minut, johdatti se pesueensa kiireenvilkkaa kauemmaksi järvelle.

Ystävien kanssa vietimme kivan tuokion saaressa meren ja savusaunomisen yms merkeissä.
Ihanan voimaannuttava tapaaminen taas kerran.




Olemme useaan otteeseen vieneet runsaasta omenasadostamme osan peurojen ruokintapaikalle. Saamalla kiersimme Kivi-ja Levalammen allasalueelle katsastamaan syksyn etenemistä.


Pyörälenkillä bongailtuja Laihian pelto- ja mutita maisemia.



Kivi- ja Levalammen ranalta muutama kuva jälleen. Peurojen ruokinnalle toimme taas omenoita.




Kotipihassa kukkaset rehottaa ja perhosiakin on vielä. Toisessa kuvassa gammayökkönen.




Söderfjärdenillä pikapyrähdys, ei ollut vielä muuttolintujen pääjoukot tulleet.
Oli tarkoitus tulla vielä uudelleen mutta enpä ehtinyt ja muuttolinntujen suurin joukko ehti mennä.






Laihian maisemia jälleen.


Kuntolenkillä pyöräillen. Ensimmäinen pakkasyö tälle syksylle, varjopaikoissa vielä kuuraa. Todella vähän on Laihian joessa vettä. 


Illalla tulimme Astasiskon kanssa joogatunnilta ja matkalla oli tällainen auringonlasku. No sitähän oli aivan pakko pysähtyä kuvaamaan. Paikka on Kyrönjoen Hiirikosken silta. Värit muuttuivat auringon laskiessa.  Vastakkaisellakin suunnalla oli hienot värit.




Tässä alakuvassa vasemmalla näkyy haikaran silhuetti, kun se oli kalastelemassa joella.

Muutama makrokuva pyörälenkin ohessa.


Pikavisiitti mökille. Tai piti se olla pidempikin visiitti, mutta loppui lyhyeen. Tokko koiran sydänlääke unohtui kotiin ja iltapäivällä minut yllätti megalomaaniset sappikivut, ainakin luulen, että oli sappikipua. Eikun tavarat takaisin autoon ja kotia kohti. Onneksi ehdittiin tekemään suurimmat hommat pois talven alta. Haudat tullaan laittamaan sitten lokakuun alussa.


Äidin ja isän muistopaikalla maahumala rehottaa komiasti.
Tuskan punaisena sujui kahden tunnin kotimatka ja koko loppuilta, mutta sitten pikkuhiljaa helpotti. 
Tässäpä ne syyskuun terveiset. Ensikuussa taas toiset kujeet.

Kommentit

Lähetä kommentti