Maaliskuu oli raskas kuukausi, äiti joutui saattohoitoon ja tuskaa ja ahdistusta kesti kaksi viikkoa.
12.03 aamulla aikaisin äiti jätti tämän maan tuskat taakseen.
20.03. hän olisi täyttänyt 99vuotta.
Ensimmäinen tunne oli helpotus, ettei rakkaan ihmisen tarvitse enää kärsiä, mutta sitten tuli pohjaton yksinäisyyden ja surun tunne. Silti aivan kun joku olisi lohduttanut, että kaikki on hyvin älä itke.
6.4 Saattelimme rakkaan äidin viimeiselle matkalleen. Siunaus- ja muistotilaisuus oli täynnä rakkautta, muistoja ja lämpöä.
Äiti kirjoitti eläessään paljon runoja ja löysimmekin hänen muistikirjansa viimeiseltä sivulta runon meille jälkeen jääville.
Surun päivänä
Saapuu kohta päivä uusi, se murheet mustat pehmentää
Kirvelevä kaipauskin hiljallensa hellittää.
Varoen ne laske hilja, muistojesi lokeroon.
Uinumaan, kuin pumpulissa, sinne aivan lepohon.
Niistä nousee onni uusi, kipu pois jo häviää.
Kaihoisaa vaik kaipauskin, huulesi jo hymyää
Äiti
Nyt yritämme opetella elämään ilman äitiä.
Äidin tuhkat viedään kesän tultua isin viereen Ähtäriin.
Voin ymmärtää hyvin tilanteesi. Oman runoja kirjoittavan äitini hautasin jo kymmenen vuotta sitten, mutta tätä luettua palautui kaikki mieleen. Otan osaa suruusi, voimia ja jaksamista.
VastaaPoistaKiitos Seita❤
Poista