Syyskuu 2018 Kuusamon ja Posion ruskaa ihailemassa

Syyskuun puolessa välissä lähdimme Asta siskon kanssa Kuusamoon.
Erkinkin oli tarkoitus lähteä, mutta sit lopuksi ei halunnutkaan / jaksanut lähteä vaan jäi Toko-koirun kanssa kotiin..

Mökiksi valikoitui Villa Rukaretki Hakojärven rannalla. Ihan ok mökki ja mm Konttainen on kolmen kilometrin päässä.

Alla kolme kuvaa Hakojärven rannalta

Sunnuntaina ensitöiksemme ähelsimme itsemme Konttaiselle. Haastava juttu sisaren reumajaloille mutta niin vain mentiin ja tultiin vielä alaskin.

Tässtä samasta männyn käkkärästä jossa Asta lepuuttaa, on olemassa Seija ottama kuva vuodelta ..97 kun äiti istuu siinä :) Silloin ei ollut portaista tietoakaan vaan hirmu jyrkkä rinne johon kipusimme. Alastulo oli vieläkin haastavampaa varsinkin äidille, mutta kun löysimme sopivan vaellus sauvan niin jopas mummeli tuli hienosti kepsutellen alas.

Kaunista oli säät vaihteli mutta sadetta saatiin vasta kotiatkalla.

Maanantaina ajelimme Käylänkoskelle ja sieltä Kiveskoskelle illemmalla.

Matkalla Kiveskoskelle oli pakko pysähtyä kun näkyi kivoja maisemia tien varrella.

Kiveskoskella näkyi paljon isoja sorsaparvia, molemmilla puolilla siltaa.

Matkalla takaisin mökille oli useassa kohtaa poroja syömässä tienvarsilla.

Illalla mökkimme rannassa näkyi vähän revontulia pilvien raosta.

Tiistaina odottelimme aikansa lääkärin puhelua jota ei vain kuulunut. Niinpä läähdimme ajelemaan kohti Kuntivaaraa. Matkalla oli kaunis ruska ja pysähdyimme useaan kertaan kuvailemaan.

Löysimme vihdoin Kuntivaaran lähtöpaikalle, vaikka ei ollutkaan se virallinen paikka.. Olisi pitänyt jatkaa vielä ainakin kilometri eteenpäin.

Lääkärikin soitti juuri kun olimme äheltämässä rinnettä ylöspäin :)

Vaaralle oli mukava polku, mutta sekin oli aika haastavaa siskon jaloille.

Huipulta oli komeat näkymät Venäjän puolen tuntureille mm. Nuoruselle, Kivakkatunturille, Ukontunturille ja Talvijärvelle. Kaiketi Sallan vanhoja tuntureita. Lähellä näitä maisemia isäkin oli poliisina sodan aikana vartioimassa Salpalinjaa yms rajaliikennettä.

Paistoimme kodassa makkarat ja evästelimme, ihmisiä alkoi tulla enenevässä määrin paikalle, joten me lähdimme pikkuhiljaa takaisin päin.

Paluumatkalla mökille oli kaikkea kaunista kuvattavaa tienvarsilla joten stoppeja tehtiin sopivasti.

Tämän allaolevan järven nimeä en tiedä, mutta siellä oli valtavasti joutsenia.

Kaunis päivä tänäänkin.

Keskiviikkopäivä valkeni sumuisena ja eikun takki yöpaidan päälle ja pihalle kuvaamaan.

Aamupalan jälkeen lähdimme ajelemaan eväiden ja kameroiden kanssa kohti Kiveskoskea. Välillä stopattiin kuvaamaan Sompsanperän sillalla ja Alakitkan veneenlaskupaikalla.

Kiveskosken laavulla keiteltiin kaffeet ja paistettiin makkarat. Sitten kuvattiin kaikkea mahdollista molemmilla puolilla siltaa.

Romanttinen vessa kuusen katveessa Kiveskoskella. Laavulla ja ympäristössä paikat todella siistissä kunnossa ja samoin mekin siivosimme kaikki ainakin yhtä hyväksi kun ne oli tullessamme.

Käytiin ajelemassa vielä Kemijärven tietä eteenpäin kieppi ja nähtii tämä joutsenperhe sekä poroja.

Tultiin mökille takaisin ja laitettiin ruokaa.. siinä samalla huomattiin kuukkeliparvi pihapuissa. No tietenkin vietiin niille vähän evästä pöydälle ja yritettiin kuvata. Valitettavasti oli jo niin hämärää, että harva kuva onnistui.

Torstai oli viikon ainoa tuulinen ja sateinen päivä. Kävimme kaupassa Rukalla ja syömässä, sekä piipahdimme Itä Rukan puolella ja Juhannuskalliolla.

Perjantaina aamulla anivarhain eilen tehdyt eväät reppuun ja reput ja kamerat autoon sitten lähdimme huristamaan kohti Riisitunturin kansallispuistoa. Pihassa tuumailimme että eihän me nyt mitään gepsiä tarvita tottahan me sinne osataan...
Vauhdilla ajettiin ohi tienpäästä ja kierrettiin semmonen 14 kilometrin lenkki... mutta maisemat olivat sen veroisia.

Koko päivä lähes meni taas kyykkiessä kuvaamassa ja ihastellessa kaikkea ympärillä. Kohti mökkiä ajellessa oli vielä kauniita maisemia tien varrella ja niitäkin piti kuvata.