2018 Helmikuuta mennään

Tervehdys ystävät.
Paljoa ei ole kerrottavaa, kun tämä elämä on aikalailla pyörinyt tässä kotinurkilla.
Retkeily, valokuvaus yms on ollut tosi sivuosassa.
Aika on mennyt lastenlasten hoitoon ja äiti 98 vaatii osansa, vaikka onkin palvelukodissa.

Muutamia kuvia silti Tammi ja Helmikuussa on tullut napsittua.

Tallustelin  peltotietä auringon laskun aikaan.



Palava pensas :)


Sinne se mollukka sujahtaa metsän rannan taakse.

Auringosta on enää jäljellä kajastus pilvissä.

Kyrönjoen Malkakoskella kävin kurkistelemassa josko olis saukko  uiskentelemassa. 
Paikalla oli ainoastaan paljon vettä, harmaa taivas ja kolme koskikaraa.



"Mököttäjä"



Laihian joella kävin eräänä aurinkoisena päivänä piipahtamassa. Tämänkin joen vesi on mukavasti puhdistunut, sillä koskikara siellä sukelteli tyytyväisenä. Julkaisukelpoista kuvaa en siitä saanut, kun oli laajakulma objektiivi kamerassa juur silloin.








Aurinko laski pilveen ja sumu hiipi pelloille.

 Päiväkävelylenkiltä. 
Kotipihan vahti suomenlapinkoira Tokko joutuu nyt ensimmäistä talvea vahtimaan pihaa yksin, kun rakas pieni Dorrukka kaveri saateltiin kesällä sateenkaaren taakse. Ikävä on  pientä puikkonokkaa niin minulla kun Tokollakin. 

Kotikadulta lumikuva.

Lähipellolla lato poikineen. Onneksi on muutamia latoja vielä jäljellä. Kaiketi tämäkin on katoavaa perinnemaisemaa, sillä kun vanhat ladot kaatuvat ja raivataan pois, ei uusia enää rakenneta. 


Laihian Nuukalämpö tupruttaa savua tuottaessaan kaukolämpöä tarvitseville.


Nuo savut nousevat Laihian mallastehtaan piipuista.

Perälän silta ja Laihian joessa virtausta sen verran tässä kohtaa, että on ihan sulapaikkojakin.


Yksi komeista pohojalaistaloista matkan varrelta.

 Eipä muuta tällä erää, pysykäähän terveenä, mäkin yritän.
Seuraava postaus ..jaa enpä vielä sanokkaan mitään...



Kommentit

Lähetä kommentti