Huhtikuu 2017 kuvakertomus jatkuu

Huhtikuu kului erittäin vaihtelevissa säissä. 
Aluksi oli lämmintä ja kaunista ja nyt on useana päivänä satanut lunta, räntää. rakeita ja vettä.
Ilma on ollut suorastaan hyytävä. 
Voi pieniä muuttolintuparkoja, kuinka ne tarkenee.

Huhtikuun alkupäivinä ajelin fillarilla taas kuntolenkin kameran kera. Päätin kuvailla Laihian kotiseutumuseon rakennuksia.

Ilma oli kaunis lämmin ja aurinkoinen





Muutama kuva vielä siskojen kanssa tehdyltä metsäretkeltä 07.04.
 Rakastan metsäpolkuja ja puita.




Äiti oli kuntoutunut niin hyvin tuolloin, että pääsi käymään vierailulla. Päätimme että hän tulee Asta-siskon luokse, koska siellä on niin isot saniteetti tilat että mahtuu rollaattorin kanssa siellä käymään. Myös pikkusisko Leila oli minun lisäkseni iltapäivää viettämässä äidin kanssa.

Pääsiäisenä vietettiin muutama päivä mökillä. Lunta oli tosi paljon ja vaikka tie pihaan oli aurattu, jäimme autolla kiinni ja vaati lapiohommia että saatiin auto pihaan asti.



Sää vaihteli, välillä oli ihanan aurinkoista, välillä tuuli ja välillä satoi sakeasti lunta.
yöpakkasta oli -5 asteesta -10 näinä päivinä


Taas vaihteeksi aurinkoinen päivä. Kävin lähipurolla kuvailemassa jääkuvioita. Purot oli sulana ja bongasin saukon jäljet jotka tulivat mökin puroon asti. Samoin kahden ilveksen jäljet, pienempi ja isompi jälki näkyi hangella.




Tokko rakastaa lunta. Se pyörii "katollaan " tassut taivasta kohti heti kun pääsee ulos.

   
Revontulia on ollut koko viikon taivaalla, jos on ollut mahdollisuus niitä kyttäillä. Valitettavan usein on pilvet tyrmänneet suunitelmat komeista revontulista... kuten kävi 22.04.2017. Kuulemma myöhemmin yöllä oli pilvet hävinneet, mutta minulle tuli kylmä ja viitti loppu. 
Odottelin tulia tulevaksi Laihialaisen pellon laidalla, ladon takana näkyy Torkkolan tuulivoimala myllyjen punaiset valot



Siskon mökillä olimme päiväkaffeilla ja lätyillä. Samalla seurasimme merikotkia joita näkyi neljä yhtä aikaa. Tekivät upeita kosinta lentonäytöksiä, tarttuen toisiaan jaloista kiinni ja kieppuivat alaspäin. Liitelivät ja leijailivat toistensa ympärillä. Valitettavasti minun obtiikkani ei piisannut kunnon kuviin. 





Samalla jännitimme sisaren kanssa kuinka äidin käy. Hänet oli passitettu Vaasaan sairaalaan ambulanssilla epäilynä keuhkokuume. Tutkimusten jälkeen oli laitettu iltamyöhään takasin vanhusten talolle tavallisella taksilla, ilman päälysvaatteita yms. lähetteellä, että suonen sisäinen antibiootti, spiiralla hengitystä avaavaa ja lisähappea. Lisäksi lähetteessä luki, että Vaasan sairaalan osastolle tai Laihina sairaalaan! ja mummo tuodaan palvelutaloon jossa ei ole mitään mahdollisuuksia antaa ko lääkkeitä. Laihian sairaala kieltäytyi ottamasta vastaan ja niinpä mummo jäi ilman lääkkeitä jne maattuaa yli kuusi tuntia sairaalalla... ja eikun seuraavana aamuna ilman lääkkeitä ja aamupalaa uudelleen  ambulanssilla Vaasaan sairaalaan ja Crp oli pitkälle yli sadan ja äiti hyvin voipunut. Päivä sairaalassa ja taas Laihian sairaalaan ja tässä vaan pääpiirteet tästä tapauksesta, paljon muutakin tapahtui. Eikä tämä ole ainut kömmähdys. Ihan käsittämätöntä touhua on vanhusten hoito tänäpäivänä, jollei omaiset ole kokoaika kysymässä ja ottamassa "palloja" kiinni niin kuolema olis tullu jo monta kertaa.
Tänään 27.04. näytti jo taas valoisammalta äidin tilanne, oli päässyt takaisin palvelutalolle asuntoonsa.

Toivotaan että ilmat lämpenevät ja alkaa oikea kevät.
Hyvää Vappua ystävät.

Kommentit