Retkiä ja hetkiä lähimaisemissa Raippaluodossa, Kyrönjoella, Laihialla jne.



Helmikuun retkiltä vähäsen päivitystä. Kaikki tämän kuukauden retket on tehty yhdessä pikkusisko Valokin kanssa.
Tässä kuvassa olimme bongailemassa jäämuodostelmia läheisllä joella. Joen varrelta löytyi ihana vanha metsänpalanen jossa mahtavia haltijakuusia. Niiden suojassa oli leppoisaa popsia eväitä ja keitellä kaffetta, sitten taas jaksoi jatkaa tarpomista ja kuvailua.
Seuraavat allaolevat kuvat ovat retkeltä jolloin aioimme viedä kuukkeliruokinnalle ruokaa ja kuvailla lintusia. Mutta kuinkas kävikään.. oli satanut lunta noin 30 cm ja sää lämpeni plussakeliksi. Minullahan ei ole maasturia, vaan normi farkkuvolvon repsales.... no arvaatte että jäimme taas jumiin, kun satuttiin sopivan pehmeään kohtaan. Tunnin verran yritimme kaikella tapaa autoa irti kuopasta, mutta eihän se lähtenyt, kun lumen alla oli kirkas jää. Niinpä oli pakko nöyrtyä ja  soittaa apua. Siskon mies tuli maasturilla ja kiskoi meidät irti pinteestä.

Tämän rupeaman jälkeen päätimme mennä tutulle laavulle tulille. Laavu ja sen miljöö on erään yksityisen ihmisen kierrätysmaateriaaleista rakentama upea kokonaisuus, johon kaikilla on vapaa pääsy.
Tulipuita meillä on aina itseltä mukana, ja niinpä aikamme kuvailtuamme laitettiin taas kaffee ja makkaratulet laavulle. Rattoisasti päivä kului myöhälle iltaan saakka, siivosimme laavun ja ympäristön, veimme ison pussillisen roskia autoon vietäväksi roskikseen, keräsimme ympäriinsä jätetyt tavarat paikoilleen ja pinosimme puut laavun laverin alle suojaan. Lopun iltaa kuvasimme tähtiä ja taajamasta loistavia valoja. Revontuliakin vähän kaipailimme, mutta eivät ne meille tällä kertaa näyttäytyneet.








Seuraava retkemme suuntautui jälleen kerran Raippaluotoon merta katsomaan. Meri oli auki monesta kohtaa, mutta rannalla upeat jäät. Aurinko paistoi kirkkaasti ja tuuli oli aikamoinen. Kuvailimme ja kiertelimme alueella ja sitten olikin taas nälkä, joten tulia laittamaan tulipaikalle ja kaffeen keittoon. Tapasimme tosi mukavan nuorenparin, jotka olivat myös samoilla tulilla. Paistoivat jälkkärikseen vaahtokarkkeja ja tarjosivat meillekkin jälkkärikarkit.. nameja olivat. Ruokailun jälkeen siirryimme Björköbyhyn päin kuvailemaan auringon laskua ja värejä taivaalla.






Tuorein retki on viime maanantailta 16.02. Kyrönjoen Kolkin tai Pullinkoskikohan se on oikealta nimeltään. Siellä kuvailimme jälleen jään ihmeellisiä muotoja ja virtaavaa vettä. Välillä keiteltiin tietnkin kahvia ja paistettiin makkarat, hienosti korjatun laavun tulipaikalla, istuskeltiin ja nautittin ja sitten jatkettiin kuvailemista jonkin aikaa, myöhään ei voinut olla kun lähdimme äitiliiniä katsomaan sairaalalle illan vierastunnilla.
Oli oikein mukava päivä ja kotiin viemisinä oli hyvä mieli, punaset posket ja paljon valokuvia jäämuodostelmista.



Iloista mieltä kaikille lukijoille, ja terveisiä äitiliiniltä. Hänelle laitettiin sydämen tahdistin viime maanantaina ja nyt on kuulemma niin helppoa hengittä.. Näihin mukaviin tunnelmiin ja kevät auringon pilkahduksiin ystävät ...

Kommentit

  1. Hengästyttävän kaunista tunnelmaa. Kiitos näistä kuvista Terttu-Kaarnikka ja terveisiä Valokki-siskolle. Hienosti olet taas kerran kuvaillut maisemia, oli suuri ilo kulkea mukana edes näin. Kiva kuulla että olette mukavissa tunnelmissa muutenkin:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti