Tammikuu kohta ohitse, mitäs on tapahtunutkaan

Tammikuu on tosiaankin kohta ohitse, aika menee nopsaan. Säät on olleet aika ankeita täällä rannikolla. Harmittavan vähän on tullut metsäretkiä tai kuvausreissuja tehtyä.  


Vuosi vaihtui leutona ja vetisenä. Maa oli lähes mustana ja liukkautta piisasi. Uudenvuoden raketteja kävin kuvaamassa läheisen urheilukentän valleilla. Tässä muutama otos.





Seuraava reissuni suuntautui Kyrönjoen Malkakoskelle. Lunta oli satanuttammikuun alkupäivinä jonkinverran ja sitten lämpeni ja lumet lähes sulivat taas.. Onneksi reissua edeltäneenä yönä satoi lähes kaksikymmentä senttiä lunta, aurinkoa ja pakkasta lähes kymmenen astetta lupailtu.
 Päätin, että nyt koskiretkelle lähtee tämä likka. 

Vähäsen vastusti heti kotoa asti tällä reissulla. Ensin kotona oli muutama retkiverme joulusiivoilujen jäljiltä niin hyvässä tallessa ettei meinannut löytyä, mutta onneksi lopulta löytyi.
 Eväsmakkarat ajattelin ostaa lähikaupasta, mutta muistin ne vasta kilometrien päästä, joten ei auttanut, kun matkanvarrelta kurvailla kauppaan hakemaan. Matka jatkui ja ajatellen, että nyt on kaikki tarvittava vihdoinkin kasassa.. kunnes muistin, että puukoppa jossa oli puita kahvi- ja makkaravalkeita varten oli unohtunut terassille kotiin. Eipä auttanut kun sihtailla seuraavaa bensistä ja sinne hakemaan puusäkki mukaan. Matka jatkui tyytyväisenä joskin naureskelle omille toheloinneille.
Pääsin perille Malkakoskelle, joka pakkashöyryissä oli houkuttelevan ja kuvauksellisen näköinen. Ensiksi aijoin ajaa parkkialueelle kuvaamaan kosken tienpuoleista aluetta... mutta jässähdin autollani auran lykkäämään penkkaan kiinni. Lähes tunnin ähisin ja lapioin ja sain kun sainkin auton irti. 

Nyt jos koskaan , ajattelin, olin ne nutiokaffeet ja makkarat ansainnut. Tuumasta toimeen ja ajelin kosken toiselle puolelle, jossa on laavu ja tulipaikka... tai on ollut... kun saavuin paikalle ei laavusta ja tulipaikasta ollut tietoakaan... jotta siihen jäi kaffittelut ja makkaran paisto tälläkertaa. Tyydyin hörppimään termarista lämmintä mehua onneksi sitä sentään olin muistanut mukaan laittaa. Toivottavasti laavu ja tulipaikka rakennetaan paikalle uudelleen. Kuvia otin kumminkin muutamia kun olin tänne asti ajellut.




 


 Kotimatkalla huomasin sivusilmällä, että kuu oli nousemassa isona ja punaisena... Nopsaan etsimään jotain sopivaa tienpenkkaa mihin uskallan pysäköidä. Kuu nousi nopeasti ja ehdin juuri ja juuri saamaan siitä pienen vilauksen ennenkun katosi pilven taakse.

Läheisellä Laihianjoella piipahdin päivänä eräänä ja tällaista siellä oli.






Kyrönjoen Kolkinkoskella näytti tältä pari viikkoa sitten. 





 
Kolkinkosken hajoitettu laavu oli rakennettu uudelleen ja ympäröivä metsikkö harvennettu.

Loppukuukausi on mennyt äitiliinin ja työasioiden kanssa. Äitiliinillä  95v. sydän vaivoja hengästyttää ja semmosta, mutta muuten mummo on pirteä ja nauravainen oli tehnyt eilen kuulemma silakkalaatikkoa ja leiponut leipää :). Katsotaan mitä lääkärit hänelle suunittelevat.
Työasioissa on huomiota vienyt messujärkkäykset ja sinne valmistautuminen. 
Eipä tällä erää muuta... ehkä huomenissa pääsen taas metsäretkelle  kameran kanssa.
Mukavaa  Helmikuuta ystävät

Kommentit

  1. On se jännä miten kommellukset joskus kasaantuu. Sinulla on ollut oikein suma.
    Tämä talvi on mielestäni ollut tavallista pilvisempi ja sateisempi. On onnea, että sentään joskus aurinko käy näyttäytymässä.
    Pakkashuurteinen koski pastellinpehmeässä valossa on kaunis ja niin on kuvatkin.

    VastaaPoista
  2. Lämmin kiitos kommentistasi Seita. Täällä pohjanmaalla on ollut todella pilvistä ja lämpöasteita sateen kera lähes koko tammikuun, mutta ehkä kevät tuo auringonkin vihdoin esille.. Tuo Malkakosken retkipäivä oli kyllä tumpeloinnin pohjanoteeraus :D

    VastaaPoista
  3. kauniita kuvia kosken kuohuista ja veden liikkeistä. Jää ja vesi tekee mielenkiintoisia kuvauskohteita! Kiitos kuvista!
    Itse en ole päässyt kameran kanssa ulos mihinkään. Koko tammikuu meni sairastellessa. No, nyt alkaa päiväkin pitenemään hiljakseen, jos sitä kerkiäis joskus valosalla uloskin. Toini mummulle terkkuja!

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia Kaarnikka. Oli taas mahtavia talvikuvia ja tunnelmia ja tuo rakettikollaasi oli myös kaunis. Tuntuu että siitä on jo vaikka kuinka kauan aikaa kun niitä ammuttiin, mutta ei siitä niin kauan vielä ole. Välillä sataa lunta ja välillä on ankara suojakeli, hyvin matalalla pilvet ovat olleet, perjantai oli aurinkoinen päivä, mutta sekin meni minulta kuin ketulta kävyssä. Nyt yöksi on luvattu myrksyä, oli tosi tuulista ja liukasta jo kauppareissullakin. Ihanaa että äitisi vielä jaksaa kokkailla, ei ole enää mikään rippikoulutyttö hänkään:) Toivotaan että hän pysyy kopsakassa kunnossa edelleenkin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti