11.10.2013 Björköbyssä reissussa ja löydettiin uusi retkeilykohdekkin

Tämänkertainen retki suuntautui Raippaluotoon ja Björköbyhyn. Kuvailimme merimaisemia ja kaunista ruskaa matkanvarrelta.





 Ajelimme Björköbyn kalasatamaan etsimään uutta retkipolkua joka siellä kuulemma on.
Polunpää löytyi, erään ystävällisen paikallisen herrasmiehen avustuksella.




 


 Aikamme peikkometsässä seikkailtuamme polku putkataa uskomattomalle jäkälän peittämälle kivirakalle.

 


 Polku päättyy hurmaavalle autiotuvalle. Ilmeisesti tupa on ollut aikanaan kalastajan tukikohta.

 
 
 
 



Teimme tulet, keittelimme kaffetta ja paistoimme makoista makkarat.
tässä nuotio on jo sammumassa.
 


 Tällainenkin mörrimöykky polunvarrella oli, valitettavasti oli niin hämärää tuolla metsässä paluumatkalla, että kuva tärähti. ( Vai olisinko kenties tärissyt pelosta :P

Palasimme Svetjehamnin satamaan ja tallustelimme Saltkaretin näkötornille. Ehdimme juuri ja juuri 
näkemään auringon viimesäteet. Ihailimme pimenevää iltaa ja nousevaa kuun puolikasta , joka teki kauniin sillan veteen.


 


Kiitos jos jaksoit kanssamme tänne asti.

Seuraavassa postauksessa piipahdan kuukkeliruokinnalla. Postaus siitä tulee 10.11.illalla.

Kommentit

  1. Kiitos aivan hirmuisesti mahtavasta kuvaretkestä.
    Voi mitä paikkoja, voi mitä ikuistuksia noista paikoista....UPEITA.
    Ihanaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
  2. Ihastuttavia kuvia, kallio ja meri on lähellä sydäntä, ja tämä kartta on ollut usein kourassa josko saisin saaresta ja historiikista kerrottua mutta en vain saa.. Kiitoksia Kaarnikka. Kaunista syksyä Sinulle ja siskoillesi:)

    VastaaPoista
  3. Olipa mukava kuvamatka. Ihan kuin olisi ulkomailla käynyt, niin erilaisia ovat rannikon maisemat.

    VastaaPoista
  4. Ihanaa nähdä tällaisia kuvia, joissa on syysvaloa ja upeita maisemia!!

    VastaaPoista
  5. Hanna, Mustis, Seita ja margsan: Kiitoshalit kaikille teille kannustavista kommenteistanne. Oli mukavaa kun reissasitte mukanamma :) vaikkakin näin virtuaalisesti. Rannikolla on todellakin ihan oma maailmansa, vähän sama tunnelma kuin tunturimaastossa. Meren aaltojen liikettä seuratessa tulee samanmoinen ajattomuuden tunne kun tuntureillakin. Miettii että miten ne on olleet vuosituhansia samanlaisia, niin mainingit kun tunturitkin.... onneksi :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti