Levanevan luonnonsuojelualuella retkeilemässä

Olen päättänyt syksyn kunniaksi  lähteä retkeilemään jonnekkin päin pöpelikköä aina Maanantai vapaapäivänäni... katsotaas nyt kuinka pitkään tämä päätös pitää :) 

Eilen kävin retleilemässä ja kuvailemassa  tutulla Levanevan luonnonsuojelualueella. 
Sienien kansa oli kokoontunut piirileikkiin lintutornin allapuoleiselle hakkeella peitetylle alueelle. Hauskan näköisiä rinkiä koko alue täynnä.

Kiipesin lintutorniin kurkistamaan, en viitsinyt riisua reppua ja kameralaukkua pois, sillä ajattelin vaan piipahtaa ja jatkaa matkaani pitkoksia pitkin lähisaareen.

Maisema näytti kauniilta auringon paistaessa, mutta kyllä oli hiljaista.. ei jälkeäkään keväisestä ja vielä kesälläkin kuuluneesta kiihkeästä sorinasta, jota sadat alueella pesivät linnut pitivät. 

Siinä korviani kallistellessa alkoi kuulumaan hentoa sirkutusta, ja ajattelin, että tintti poikue sieltä tulee. No niin tulikin mutta olivat pyrstötiaisia... kaiketi muuttomatkalla olivat. Vikkelästi siirtyivät puista toiseen urpuja ja hyttysiä nyppien ja sitten yhteispäätöksellä lähtivät ylittämään laajaa suoaluetta. Kun lensivät ohitseni laskin, että niitä oli kaikkiaan kaksitoista kappaletta.
 Olin niin hyvilläni tästä kohtaamisesta ja olo oli ihan sellainen, kun olisi saanut jotain hyvää maistaa.

Katselin vielä jonkin aikaa tornissa, josko muitakin lintuja ilmaantuisi. Tilhiä meni kauempaa noin kymmenen linnu porukka, talitiaisia sirkutteli alempana ja korppi kuului kronksuttelevan metsän rajassa.

Kun ei muuta kuulunut, päätin lähteä tallustelemaan pitkosreittiä kohti Piutukuusen saarta.
Osittain pitkokset olivat välillä veden alla. Suolla oli nyt pajon vettä viimeaikaisista sateista johtuen. Mutta eipä se minua haitannut, sillä minulla oli kumpparit.  Saaressa istahdin tutulle taukopaikalleni ja keittelin risukeittimellä kaffeet ja paistoin makkaran. Istuskelin nauttien auringonpaisteesta ja sitten pakkailin tavarat takaisin reppuun. Päätin käydä katsastamassa tutun suppilovahveropaikan... ja voi hyvänen aika mikä määrä siellä oli sieniä. Osa oli kosteuden vuoksi mennyt jo huonoksikin. Olin niin täpinässä, että en muistanut edes kuvaa ottaa. 

Kello taisi olla jo lähempänä viittä kun lähdin takaisin päin tallustelemaan.


Ajelin vielä tutulle niemelle ajatuksena kurkistella millainen auringon laskusta tulisi.... ja hämmästykseni oli suuri... Niemen nokassa on ollut makkaranpaistokatos, katettu puusuoja ja vähän kauempana  WC , nyt ne olivat kadonneet kun tuhka tuuleen... nuotiopaikka ja neljä tappia oli jäljellä. 
Onkohan nekin varastettu, kuten muutama vuosi takaperin tapahtui veneidenlaskupaikalla, josta pieni grillikatos otti ja lähti yöllisten kulkijoiden mukaan.


Aurinko sammui pilviverhon taakse.


 Joku kalastaja palasi paatillaan autolleen. 
Niinpä minäkin päätin lähteä hurruuttelemaan kotia kohti.
Tällaisiin tunnelmiin tälläkertaa,
  retkeilyterveisin Kaarnikka

Kommentit

  1. Kauniita kuvia upeasta paikasta, kiitos näistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maikki kommentistasi, mukavaa kun kävit katselemassa.

      Poista
  2. Sattumalta löysin blogisi- siis mutkan kautta. Hienoja maisemakuvia! Jään siis lukijaksesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpimästi Tervetuloa lukijakseni margsan! Mukavaa että viihdyit kuvieni parissa.

      Poista
  3. Kiitos Kaarnikka!
    Miten upeita ja koskettavia kuvia luonnosta. Sienien kansa - pyrstötiaiset - kaikki!
    Tunnen itseni hyvin, hyvin saamattomaksi ihmiseksi, tämäkään alue ei ole niin pitkällä asuinpaikastani, ettenkö voisi siellä käydä ihailemassa suurta luontoa.
    Pitkä miinus minulle. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Rosina :) miten mukavaa että viihdyit kuvieni parissa. Minulle on myös hyvin tuttua tuo saamattomuus, ajoittain kärsin siitä hyvinkin paljon. Onneksi nyt on vähän pirteämpi kausi menossa. Älä turhaan anna itsellesi miinusta:) välillä on hyvä olla ihan saamaton, sitten taas jonkun ajan kuluttua jaksaa paremmin. Voimia ja valoa päiviisi (vaikka vähäsen onkin valotonta tämä syksy )

      Poista
  4. Ai että, olipa mukava luontoretki kanssasi. Nuotio kahvit ja kaikki. Ihanat pitkospuut jotka saattelivat kulkijan turvallisesti suon yli. Kiitos ihanasta luontopostauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nenunen kommentistasi. Mukavaa kun olit mukanani luontoretkellä ja pitkokilla. Ihanaa syksynjatkoa sinulle

      Poista
  5. Se oli hiano retki. Sinulla on aina niin hyvejä kuveja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isopeikko;
      Lämmin kiitos kommentistasi, retkellä on aina niin mukavaa..

      Poista
  6. Hyvä päätös retkeillä säännöllisesti. Voisin ottaa mallia itsellenikin. Tämä reissusi on ollut antoisa, paljon kuvia ja tuo pyrstötiaisen näkeminen eri hienoa. Minä en ole vuosiin nähnytkään.

    VastaaPoista
  7. Huikaisevia, herkullisia, uhkaavan salaperäisen taivaan taltiointia, pitkospuiden maalauksellisuutta, sitä kaikkea on tässä postauksessa. Kiitos uskomattoman kuulaasta ja kirpeästä syksyisestä valokuvasadosta, nautin jokaisesta kuvasta...:)

    VastaaPoista
  8. Voi, olet nähnyt pyrstötiaisia ja saanut vielä kuvattuakin. Ne ovat lempilintujani, mutta ne eivät jää tänne etelään, vaan lentävät aina ylemmäs. Näen niin harvoin niitä. Kiitos!
    Hienoja kuvia kaikki ja hieno retki1

    VastaaPoista

Lähetä kommentti