Kuusamo, 25.08 Päähkänäkallion retki.

Kuten tuolla valokuvauksia-blogissani jo mainitsinkin, vihdoinkin ehdin istahtamaan postauksenverran koneelle.

Lupasin kertoa Päähkänäkallion reissusta ihan oman jutun. Edellisenä iltana olimme tehneet eväät valmiiksi ja pakanneet reput ovenpieleen odottelemaan. Kahvi oli napsautusta varten valmiina keittimessä ja aamupala jääkaapisssa.
Herätys pirahti 03:30 ja nopsaan ylös ja aamutoimille. Jonka jälkeen tavarat autoon ja nokka kohti Päähkänää. Matka oli yllättävän pitkä, kiemuraista ja hiekkaista metsäautotietä. Runsaasti metsäkanalintupoikueita pelmahteli lentoon tien varsilta joten oli ajettava pikkasen kieli keskellä suuta, vaikka kiiruskin oli. Täksi päiväksi oli luvattu sumuja joten upeat auringonnousukuvat sumuhattaroilla ryyditettynä oli mielessämme. Lopuksi pääsimme parkkipaikalle ja nopsaan reput selkään ja pöpelikköön.

Pikkusisko kuopasi kipeillä jaloillaan mönkijäuraa jotta sora ripaji. Mennä viipotti ylämäkeä reppu keikkuen. Minä huutmaan, että odota, mun mielestä pitäs mennä tästä alempaa... Sisko käänähti kipakasti ja kysäs jotta ootko varma, ja rykäsi vielä muutaman askeleen uraa eteenpäin... jolloin huusin että joo tästä on mentävä.. Ai jaa kuului ja niin sisko vipelisi samaa vauhtia ohitseni polulle jota myöten pääsemme kallioille.  Hiki valuen ja puhkuen pääsimme klimppaamaan kallioille. 
Sisarella on reuma jonka vuoksi ontuu ja minulla oikea polvikierukka kiusaa joten varsinaista klimpati klimppaa oli matkantekomme. 
 Perille päästyämme meitä odotti utuhattaroiden sijasta oikea hernerokka sumu. Muutamia kuvia otettuamme istahdimme mättäille odottelemaan josko ilma kirkastuisi, siinä istuessa nauroimme vedet silmissä hupaisaa mahtkantekoamme kallioille.

Koska sumu ei näyttänyt hälvenemisen merkkejä päätimme lähteä kapuamaan alas Kitkajokivarteen laavulle keittelemään aamukaffetta ja evästelemään.

Alhaalla jokivarressa oli sankka sumu, tukkasotkapoikue uiskenteli sumun turvin  ihan nenämme editse.
Nautimme joen kohinassa aamukaffeet lättyjen ja lakkahillon kera, nams... sitten kuvailimme maisemia ympäristöstä mm. Päähkänälle päin.
kun sumu hälveni lähdimme kipuamaan jyrkkää rinnettä takaisin päähknäkalliolle. Maisema oli just niin huippuhieno kun muistinkin, vaikkei hattaroita enää ollutkaan.
Kuvailimme pitkälle iltapäivän puoleen, ennenkun maltoimme lähteä autolle ja sitämyöten mökille takaisin. 
 Valokuvauksia blogissani on lisää kuvia aiheeseen liittyen.

Myös pikkusiskoni Valokin blogeissa on kuvia ja tarinaa reissustamme

Mukavaa Lokakuuta lukijani, toivotaan, että sateet pikkuhiljaa hellittäisivät ja tulisi mukavan rapsakka ulkoiluilma tämän rapakelin sijaan.



Kommentit

  1. Hei vaan...
    Kävin jo tuolla toisessa blogissasi katsomassa mahtavaa kuvaustasi.
    Täällä on myös mukavaa katsottavaa 'roppa-kaupalla'.
    Katselen ja ihastelen....!

    VastaaPoista
  2. Mukavasti kerrottuja ja upeasti kuvattuja sekä tässä että toisessakin blogissasi! Mukava päivänavaus tuli tästä minulle.

    VastaaPoista
  3. Niin kaunista värikylläisyyttä! Sumukeleillä on kyllä ihanaa tunnelmaa. Vaikka kyllä tuo hälveneminen ja auringonpaisteeksi kirkastuminen kuitenkin aina voittaa :)
    Vaikeuksien kautta voittoon. Arvokkaita yhteisiä kokemuksia teillä retkisiskoksilla!

    VastaaPoista
  4. Aika peikkoinen metsä. Siellä oli mukava tallustella.

    VastaaPoista
  5. Ai että! Onpa kommeet maisemat, tottaste sentään. Kyllähän se olis mukava omin jaloin paikanpäällä katella noita maisemia, mutta hyvä näin, että Sinun avustuksella pääsi mukaan kotoo käsin:D

    VastaaPoista
  6. Eko;
    Kiitos mieltälämmittävistä ja aina niin kannustavista kommenteistasi. Ne innostavat yrittämään entistä enemmän opiskelemaan tätä kuvaustouhua.

    Kiki; Kiitos kommentistasi, ihanaa jos aamu avautui näiden kera mukavasti

    Ruska;
    Kiitokset ystäväni! Kuusamon reissu säilyy pitkään mielessämme ja siitä ammennetaan hauskuutta vielä monta kertaa, kun sisarissa yhdessä tapaamme :)

    isopeikko;
    Kuusamossa onn paaaaljon peikkometsää tallusteltavaksi, suosittelen peikotusretkeilyä siellä.

    Nenunen; Kiitokset kommentistasi. Mukavaa että viihdyit virtuaalisesti mukanamme retkellä :) Ehkäpä joskus pääsisit paikanpäällekkin, sillä kuvat on aina pieni raapaisu siitä huikeudesta jota ihan "livenä" noissa maisemissa kokee.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti