Kesäpäivät kuluvat vikkelään...

Voi hyvän tähären ! Mien voi olla tällasta matala lentoa inehmon elämä. Olen nyt maaliskuusta asti ollut menossa suuntaan tai  toiseen... Työn puitteissa pari päivää viikosta Helsingissä ja muut reissut päälle. Kesä tuntuu karkaavan käsistä.. töihin ajaessa aamusella ihmettelen ja huokailen, että missä välissä tuokin viljapelto on kasvanut tähkäpäälle asti...
 
Iloisena uutisena voinen kertoa, että syksyllä, jos työnantajalle vain käy aloitan lyhkäisemmällä työviikolla. Osa-aikainen kuntoutustukikohan se oli nimeltään jota saan nyt 31.12.2012 asti. Työtä tulee vähentää 40% . On vain ollut niin hirmuinen haipakka, etten tuostakaan asiasta ole oikein jaksanut iloita. Ehkäpä kesäloman jälkeen on jo erilainen tunne tästäkin asiasta.

Lappiin vaeltamaan tekisi niin mieli kun lueskelen tuttujen vaelluksista. Edellisestä kunnon vaelluksesta on jo  vuosia.  Oikea polveni  on vihoitellut jo useamman vuoden ja tänä kesänä on oikein pahana. Polvi ottaa "nokkiinsa" jo piemmistäkin reppuretkistä, vaikka mukana on vain valokuvaustarvikkeet ja päivän eväät... No en meinaa silti retkeilystä luopua!


 Juhnnuksen vietimme mökillä siskojen, siippojen, äitiliinin ja koiruliinien kera. Mukavaa oli taaskin jutella ja hullutella. Emme ole koskaan lakanneet "leikkimästä" ja niinpä päästimme itsemme "irti" tänäkin juhannuksena. Huomenna jos vain ehdin, postailen pienen tarinan  hassutteluistamme. Ehkä jos saan luvan laitan isompia kuvia tuonne Valokuvauksia-bloginkin puolelle.


Ja voittekos kuvitella, äitiliini joka sai keuhkoveritulpan uutenavuonna ja siitä kaksikuukautta eteenpäin katkaisi kätensä kyynärvarresta kahdesta kohdasta, souteli itse järvelle kalalle ja istuskeli siellä useamman tunnin. Yllä kuva hänestä.  Mallia täytyys ottaa, eikä valittaa tässä turhia :)

Huomiseen ....

Kommentit

  1. Ihanan hehkeät kesäkuvat! Toivottavasti vaellushaaveessi toteutuvat, eikun kevyellä repulla ja kunnon polvituella matkaan.

    VastaaPoista
  2. Ihania kesäkuvia!
    Melkein tunnen tuoreen vihdan tuoksun.
    Teillä on rautainen äitiliini.
    Iloista heinäkuuta!

    VastaaPoista
  3. Hiutale: Kiitos kommentistasi. Toivon itsekkin tosikovasti, että pääsisin edes muutaman päivän piipahdukselle tunturiin.

    Sirpa: Kiitokset, mukavaa jos vihtan tuoksu tulvahti:) Äitiliini on tosi tervaskanto, ihailen hänen elämänasennettaan kovasti. Ihanaa heinäkuuta myös sinulle.

    VastaaPoista
  4. Nuo vihdat ovat ihanan runsaat ja rehevät, suorastaan tunsin niiden tuoksun nenässäni. Tunturille kipuaminen on melkoista touhua, riippuu tietysti tunturista, mutta olethan varovainen koipesi kanssa, tuntureilta on tuotu monta ihmistä alas muiden avulla, kun koivet tai jokin muu paikka on pettänyt. Kiitos kauniista postauksesta, se sai meikätytön suorastaan hyrisemään...:)

    VastaaPoista
  5. Pitsit sekaisin; Vihdat olivat tuoreet ja tuoksuvat, sitä tuoksua ei voi jäljitellä, on se niin ihana. Totta puhut, tuntureille kipuaminen on melkoista touhua, on sitä tullut harrastettua, rinkka selässä, kerran jos toisenkin. Vaelsimme aktiivisesti melki parikymmentä vuotta siipan kanssa. Valitettavasti nyt on useana vuonna peräkkäin tullut kaikenmoisia esteitä, mies on laiskistunut, polvi kiukuttelee yms. Mukavaa kun viihdyit postaukseni parissa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti