MMM = mietiskelyä, metsäikävää ja muuta


 Mietiskelyä ja lukemista on tullut harrastettua viimeaikoina.
Kuten varmasti hyvät blogini lukijat olette rivien välistä tai muusta ymmärtäneet, että olen kamppaillut todella pahan työuupumuksen kourissaa jo useita vuosia. Välillä olen ollut sairaslomalla, kuntoutuksessa ja taas jatkanut töissä ja jälleen jämähtänyt jonnekkin masennuksen alhoihin, joutunut sairaslomalle jne..
 Nyt viimmeinkin tuntuisi siltä, että olen ruvennut oppimaan pikkuisen itsestäni... ehkä minusta viellä tulee joskus se Vanha ja Viisas nainen...hm.. Vanah ainakin ;) ...
Olen innolla ja nyökytellen lukenut mielenkiintoista kirjaa, nimeltään Mielekkäästi irti masennuksesta. Kannattaa lukea vaikkei olisikaan masentunut.
Tulen ehkä lainaamaan sieltä tekstinpätkiä tännekkin joskus.

Metsäikävää olen kärsinyt jo jonkin aikaa, nyt olisi ihan pakko päästä kunnolla pöpelikköön.
Minulla on kuristava ikävä istumaan männyn juurelle, savuavan nuotion ääreen. Kaipaan tuulen puhureita ja lumen pölläkkää tai vaihtoehtoisesti auringon säteitä hangella.  
Ja aah miltä maistuisikaan nuotiokaffeet nams... enkä ollenkaan panis pahaksi, jonkun hyvän ystävän tai siskon seuraa ;)

Reppu on minua jo pitkään katsellut loukkaantuneena, kun en ole sitä kunnolla ulkoiluttanut aikoihin.. taisi olla edellinen reissu, kun siskon kanssa retkeilimme Sommarösundissa.
Allaolevat kuvat ovat  viimetalven hiihtoretkeltä Levanevan suojelualueella.
 

 Muuta... olen aikeessa ostaa lumikengät. Tähän asti olen vuokrannut niitä paikalliselta suomen ladulta, mutta tietty ne on aina vuokrattuna, kun niitä tarvitsisin.
Toinen reatkeilytarvike hankintalistalla on kunnollinen ahkio. Minua on jo useita vuosia kovasti kiinnostanut talvivaellus, mutta en ole uskaltanut viellä lähteä sitä kokeilemaan. Nyt olen ajatellut keräillä romppeita ja kokeilla muutamia viikonloppu reissuja.
Tuota kunnon vaellusta talvisille tuntureille täytyy ehkä kokeilla, jonkun kokeneemman seurassa, jospa  siellä pärjäisin minäkin ;). Pistetään mietintään tämäkin asia. 

Näiden jorinoideni lopuksi toivottelenkin teille kaikille iloista viikonlopun odottelua.

Äitiliinilläkin kaikki suhteellisen hyvin nyt, hän kiittelee lämpimistä terveisistä joita on teiltä saanut.
Tässä alla vielä kuva Valokki siskon antautumisesta kuvakulmille viimekeväisellä hiihtoretkellämme.



Kommentit

  1. Hieno kuvasarja. Ja metsän kaipuu, kahvipannu ja nuotio... Sinne pitäis päästä itsekin, mutta kun Canada Bootsit, vasta 14 vuotiaat hajos, ja kaupunkilaiskengät täyttyy lumella.
    Ja pienet ongelmatko ne terveydessä haittaavat vähän jokaista.. liikaa kahvia, liikaa kotonaistumista, liikaa postauksia blogeihin?
    Mutta lukijat kiittävät kauniista kuvista. Ja blogisi näyttää ruudussa todella hienolta! Koitapas jaksella ja piristyä.

    VastaaPoista
  2. Ihania, lohduttavia, energiaa antavia ovat kuvasi!
    ihmettelin hiukan, kuinka voit olla maassa ja tuoda tälläisia kuvia..
    Nykyään niin monet kokevat ajoittain masennusta, väsymystä elämäänsä..
    Ei ihme. Maailmamme on n iin kova, hektinen, ihmiset usein kamppailevat omien varjojensa kanssa, monet haluavat ottaa, eivät jaksa jakaa..
    Toivon sinulle valoa, iloa, energiaa ja ainakin kun pian pääsen keffepannun kanssa metsän syliin, löytyy se levollisuus.

    VastaaPoista
  3. Hienoja kuvia! Ylimmäinen latokuva olisi juuri sellainen, jonka nyt kehystäisin, jos olisin itse ottanut sen. Tilasin nimittäin muutamista otoksistani vedokset kehystettäväksi, ja loppujen lopuksi aika harvat käyvät tauluiksi, huomasin. Mustavalkoiset parhaiten.

    Täällä on monta kohtalotoveria sinulla. Viisi vuotta olen kippuroinut samoissa merkeissä sairauslomien kanssa ja vasta nyt olen kunnolla toipumassa. Vasta kun löysin kokeneet lääkärit, alkoi homma hoitua. Pitkä poissaolo töistä ja sen päälle osa-aikatyö ja kaksi vuotta terapiaa on tehnyt hyvää. Sinulle näyttää retkeily ja valokuvaus olevan henkireikiä, varmaan parhaita mahdollisia tuloksista päätellen!

    VastaaPoista
  4. Latokuva on hieno, juuri mustavalkoisena paras ja männynoksa ovat aivankuin tulessa, auringonvalo tekee joskus tepposet.
    Mukava kuulla, että aurinko paistaa elämän polullesi, tämä valokuvaaminen ja luonnossa liikkuminen ovat varmasti terapeuttisia, ainakin itse koen sen niin.
    Olen myös huomannut masennuksen oireita aika ajoin, lieviä, joskus pahempia, työ ei ole maistunut vuosiin, mutta rämmin työpäiväni mitenkuten. Kevään koittaessa taas helpottaa, auringonvalo auttaa ja kuvausreissut maistuvat niin makealta.
    Kauniita ja antoisia kuvaushetkiä sinulle♥

    VastaaPoista
  5. Olen haaveillut samoin talvivaellus reissusta, mutten ole sitä päässyt toteuttamaan. Viime kevään hiihtoreissulla Saariselällä katselin kateellisena paria vaellushiihtäjää. Tuntui kuin jotain puuttuisi, kun me hiihdettin vaan merkattuja latuja ja nukuttiin lakanoissa. Ehkä joskus mennään yhdessä. Toivossa on hyvä elää!

    VastaaPoista
  6. Heikki Lappalainen:
    Lämmin kiitos kommentistasi. Toivotaan että pian tulee mahdollisuus tulisteluun metsässä ja ettp pääsee hörppimään nuotiokaffetta. Tämän päivän metsähiihtoretki piristi jo kovasti mieltä, ja muutenkin hyvään suntaan olen nyt jo menossa. Nautitaan valon lisääntymisestä.

    Hane:
    Kiitoshalaus kommentistasi. Ilman valokuvausta olisin kai murtunut kokonaan. Kuvaus on se henkireikä joka on minut nostanut murheen alhosta monen monta kertaa. Varmaan ihmiset tänäpäivänä ovat aika usein kiristyneiden työolojen uhreja. Minulla on kamppailua ollut jo 5-6 vuotta, mutta tällähetkellä tuntuu kuin olisi valoa näkyvissä ;) Kiitän lähettämästäsi valosta ilosta ja energiasta, ne auttavat taas palan
    matkaa;)

    Katriina;
    Lämmin kiitos kohtalotoverille kommentista ;)Olen kyllä monesti harkinnut että täytyisi teettää kokeeksi joistain kuvista tauluja tms. Täytynee toteuttaa kevään kynnyksellä.
    Meillä on tosiaan melki samanpituinen kippurointi jaksamisen kanssa. Muistaakseni ensimmäinen pitkä sairaslomani oli 2003. Tuota osa-aika työtä olen itsekkin haikaillut, mutta en tiedä pärjäisimmekö taloudellisesti. Terapiaa on takana vasta vuosi ja nyt juuri pitäisi päättää jatketaanko viellä.. kallistahan se on, mutta toisaalta, mikä on kallista terveyden rinnalla. Oikein arvasit, retkeily, luonto ja valokuvaus on se henkireikä jonka turvin olen sinnitellyt eteenpäin.

    Manteli; Kiitoshalit kommentistasi. Mukavaa kun pidit latokuvasta. Kuvailen mielelläni noita latoja, jotka ovat pikkuhiljaa poistumasta maisemasta täällä pohjanmaan lakeuksillakin. Valokuvaus ja luonnossa ihmettely on parasta lääkettä mielellekkin ja saahan siinä kehokin liikuntaa. Ihanaa kun on kevät tulossa ja aurinko alkaa hoitamaan meitä. Toivotan sinulle oikein paljon ihania kuvausretkiä ja voimia tarpoa kohti kevättä.

    TulentekijäTuikku.
    Hyvä idea toivotaan että saataisiin toteutettua jokin talvireissu, vaikka vain pienempikin. Ollaanpa kuulolla. Haleja toivoo tätyyynen ;)

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti