Elämän menoa ja mietteitä..

Tänään luin mielenkiintoisen kolumnin
voit tutustua siihen tästä linkistä

Muutoinkin tulee pohdiskeltua  tätä elämää, ja omaa oloaan ja valintojaan tässä elämän melskeessä. Aihetta sivuavan tekstin  luin positiivareiden aamiaisesta, sen sisältö oli suunnilleen seuraavanlainen (mukaeltu muistin mukaan...)
Sielun peili
Mene peilin eteen ja katso itseäsi kunnolla, tutki, mieti ja ennenkaikkea kuuntele, mitä sillä henkilöllä peilissä on sinulle sanottavaa.
Sieltä ei katso isä, äiti tai puoliso, joiden arvostelu sinun on kestettävä, vaan se henkilö ,jonka arvostelu tai hyväksyntä merkitsee eniten.
Hänet sinun on saatava tyytyväiseksi, viis muista, sillä tuo henkilö on kanssasi aina, alusta loppuun asti, koko elämäsi.
Voit huijata maailmaa, saada hyväksyntää, onnea ja  taputuksia olallesi, voit olla ihmisen mielestä huipputyyppi. Edellä mainitulla asioilla  ei ole mitään merkitystä, ellet pysty itse katsomaan itseäsi silmiin, etkä olemaan tyytyväinen valintojesi ja tekojesi jälkeen. Palkkionasi tulee olemaan surua ja tyytymättömyyttä vaikka ulkoisesti kaikki näyttäisikin sujuvan upeasti.
 Millään ei ole todellista merkitystä, jos huijaat itseäsi ja periaatteitasi.
Olet läpäissyt tehtävistä vaikeimman, jos kaveri peilissä on tyytyväinen ja ystäväsi.

Kommentit

  1. Mietiskelijälle ei tarvitse paljon narua antaa, niin johan taas alan pohtia. Tuo sielun peili -osuus oli oikein napsakka määritelmä siitä, mistä tyytyväisyys tulee. Etenkin tuo, että on tyytyväinen omiin valintoihinsa, on niiden takana - vaikka välillä katajassa olisi kapsahdellutkin. Tulipahan siten elämänkokemusta.

    VastaaPoista
  2. Sielun peili oli totta joka sana. Joskus olemme itselle se liian ankara tuomitsija ja täydellisyyden vaatija. Voisimme olla lempeämpiä itsellemme ja antaa anteeksi virheitämme ja olla tyytyväisiä omiin saavutuksiin ja kykyihin. Mä olen ainaskin hiukan liian vaativa itseni suhteen ja jupisen ja piinaan ihan turhaa itseäni. Täytys siinä peilin edessä todeta, että tää akka on ihan hyvä näin!

    VastaaPoista
  3. -Tunne olemassaolosta on jo suuri onni-,
    jos voisin siteeraukseni tähän yhteyteen kirjoittaa.
    Mukavia hetkiä elämääsi!

    VastaaPoista
  4. Söpö koera ja monta hianoa paikkaa. peikon silmät eivät osanneet luoea tuota piäntä kiamuraista tekstiä.

    VastaaPoista
  5. Retkikuvia on mukavaa katsella. Niissä on tunnelmaa ja siihin virittyy katsellessakin niin hyvin.
    Itsensä kanssa on hyvä vaihtaa ajatuksia nokatusten kaikessa rauhassa. Siinä tulee niin paljon esiin, jos vain on halua ottaa vastaan, tarkailla ja kuunnella.

    VastaaPoista
  6. Pilviharso;
    Kiitos kommentistasi, sitähän se on elämä, välillä kapsahdetaan katajaan, ja sitten taas hetken menee hyvin jne. ;)

    Tulentekijä Tuikku;
    Totta joka sana, taitaa olla pikkasen sukuvika tuo itteltään liikaa vaatiminen, meikäläisillä. Mutkun oikein rauhassa kuuntelee, niin kyllä se sisin sanoo mikä on oikea määrä vaatimuksia :)Moomma ihan hyviä akkoja

    ulleriina;
    Kiitos kaunis siteeraus, välillä tässä hullunmyllyssä olen kadottanut kokonaan sen tunteen että olen olemassa... onneksi tänäpäivänä on paremmin.

    isopeikko; Kiitos peikko ja haukkukin kiittää. Isonsin tekstiä :)

    aimarii;
    Kivaa jos viihdyt kuvieni parissa ;) Miten se arki viekin usein niin vinhaan, ettei kuule edes omia ajatuksiaan. Vaatii oikein keskittymistä ja oman ajan ottamista, jotta saa olla rauhassa ittensä kanssa ;)

    VastaaPoista
  7. Siinä se villakoiran ydin juuri onkin, ihan ite omallakohalla sallii koko kurjuutensa ja pitää kynsin hampain kiinni uskomuksistaan. Vaan nythän se lähteekin muuttumaan ja paranemaan koko juttu, kun enste on tutkittu ja hutkittu koko kallokomero jotta miksikä sitä mitäkin mukanaan raahaa ja roikottaa. Tässä puhuu siis hirveesti ilimaa pullollaan oleva sisko, nääs jos maailmas ois kaffa niin nostasin, ainaski juuri nyt :) Haliruts!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti