Aina kaikki ei mene niin kuin suunnitellaan...



Tuli todettua taas tässä muutamaan kertaan…

Ensin oli tuo flunssa joulunaikana, joka perui kaikki  suunitelmat suvun yhteiseistä tapaamisista. Onneksi antibiootit puri tulehdukseen ja jo kolmannen tapletin jälkeen tunsin herääväni taas pikkuhiljaa eloon..

Aloimme  hiljakseen uudenvuoden vastaanottajaisten valmistelut, mutta mutta…
Äitiliini soitteli puolessavälissä viikkoa, että nyt ei kaikki ole ok ja hän ei voi hyvin, oli joutunu ottamaan kolme nitroa ,kun rintakipu ei ota hellittääkseen… Tietenkin singahdimme siskon kanssa heti äitiälle ja  yritimme, että lähdettäisiin sairaalaan, mutta eihän tämä teräsmummu siihen muutakun, että kyllä tämä nyt helpottaa ja ei tässä mitään hätää ole, kun ei enää ota kipeätä.
Kumminkin hän oli hyvin kalpea, voipunut ja hengästyi heti kun nousi tekemään jotain. Niinpä katsoimme parhaaksi, että on asiaa mennä seuraavana päivänä heti aamusta verikoikeisiin, sydänfilmiin ja lääkärille.

Meni kumminkin perjantain iltapäivään, ennen kun kokeiden vastauksena tuli epäily keuhkoveritulpasta ja  käsky lähteä välittömästi keskussairaalan ensiapupoliklinikan kautta tutkimuksiin..   No sinnehän me siskokset sitten hänet kiidätettiin.  Istuskeltiin ja odoteltiin, että äitiliini pääsisi varjoainekuvaukseen josta asia varmistuisi.  Monenmoista sairaskertomusta kuului ympäriltä, kun odottelimme verhoilla erotetussa loossissamme.  Eipä tuolla paljoa yksityisyyttä ihmisillä ole.
No vähän ennen kymmentä illalla tuli varmistus, että kyllä tulppa siellä on ja mummeli otetaan osastolle jossa aloitetaan liuotushoito.

Äiti vietiin osastolle ja me  mietimme mitäs ilotulituksen kuvaamiset yms vaan eipä ollut meillä siskoksilla enää yhtään virtaa jäljellä , että olisi jaksanut lähteä raketteja tms vuodenvaihtumis iloittelua katselmaan.. Ajelimme suorinta tietä kotiin ja lepäämään.

Uudenvuoden päivänä vierailivat lapset perheineen, laitettiin ruokaa ja turistiin mukavia.

Tällä hetkellä äitiliinillä  kaikki ok… Marevan hoito aloitettu eilen ja sitä seurataan tarkasti, että saadaan stemmattua oikeaksi.  

Toivottavasti kaikki menee nappiin ja teräsmummu pääsee taas ensikesänä mustikkaan ja kalalle mökkijärvelle.


Kommentit

  1. Uuden vuoden alku on joskus hankalaa, mutta uskon, lopussa KIITOS seisoo..
    Jatkoon toivon onnea ja siunausta!

    VastaaPoista
  2. Tätähän elämä joskus on, aina ei mene suunnitelmien mukaan. Onneksi äitisi on hyvässä hoidossa, toivotan pikaista paranemista ja onnellista loppuvuotta.

    VastaaPoista
  3. Ulleriina; Kiitoksia, näinhän se on, ja myös minä uskon että kaikki menee parhain päin.

    Manteli: Kiitoksia kommentistasi ja samoin sinulle onnellista loppuvuotta :)

    VastaaPoista
  4. Voi vitsit, viikon kuva on ihan ehdoton (sinikelloja)!!!! talvikuvista nyt puhumattakaan. Siskoosi olet tullut tai hän Sinuun? Tosin omanlaiset ulottuvuudethan Teillä kummallakin silti on. Tänne pitää palata ajan kanssa ja Valokin sivuihin ihastuin heti kun kerran eksyin sinne..Toivon äidillesi parempaa vointia ja sitä että kaikki kääntyy vielä parhain päin.

    VastaaPoista
  5. Ihana, että kaikki on alkanut kääntyä parhain päin. Sinulle toivon nyt paljon hyviä latautumis- ja voimaantumishetkiä noiden kuluttavien juttujen jälkeen. Onneksi kevätaurinko nousee kohta valoenergiaansa antamaan :)

    VastaaPoista
  6. Mustaleski (B.Blumme)
    Kiitos kommentistasi ja vierailustasi blogissani. Taitaa tuo valokuvaushullutus olla minulta siirtynyt tuohon Valokki-siskoon :) Äitillä toistaiseksi kaikki hyvin.. tuli juuri sairaalasta häntä katsomasta.

    Ruska;
    Lämmin kiitos toivotuksistasi. Uskon kovasti, että nyt mennään taas parempaan suuntaan :) Kevät ja kaikki hiihtämättömät ladut ja kävelemättömät polut odottavat ;) Toivottavasti nämä mummelitkin kuntoutuvat (äiti ja kummitäti) jotta pärjäävät taas.
    isopeikko; Kiitoshalit ajatuksesta peikko

    VastaaPoista

Lähetä kommentti