Savua silimään saaneita kokoontui yhteen.

Savusilmä nimitys on  Vaellusnetin Turinat II keskustelupalstan henkilöiden ns epävirallinen nimitys.  Vähän täytyy olla savua silmässä kun aina on kaipuu nuotiolle, luontoon, retkille, vaelluksille ja ennenkaikkea Lappiin :)
Jossain vaiheessa joku heitti keskustelufoorumilla idean yhteisistä live-turinoista ja niin sai alkunsa nämä kokoontumiset. 
Nuotioturinat ovat tosi mukava, rento ja leppoisa tapatuma. Siellä keskustellaan tehdyistä ja suunnitelluista reissuista, paikalle tuodaan erilaisia retkeilytarvikkeita joita tutkitaan yhdessä. joskus esitellään omia huikeita innovaatioita retkeilytuote saralla, tämän vuoden tuote  oli "eräkärry". " Nyyttikesti" periaatteella  kerätään pöytään tarjottavia, maistellaan esim. kuivattua kebab-lihaa tai itse kehitettyjä myslejä.  Käpistellään karttoja ja etsitään uusia mielenkiintoisia reittejä,  seuraaville reissuille.

Tänävuonna meinas itselle tulla este, kun työviikon jälkeen Lauantai aamuna heräsin valtaisaan migreeniin.. ja minultahan menee migreenin kourissa puolet näkökentästä pimentoon. Nappasin 800mg Buranaa heti aamupalaksi ja lähetin muutamalle tutulle jo varotusviestin, ettei taida Kaarnikkaa näkyä tulilla tänävuonna.. Mutta sitten rupesi kun ihmeen kautta silmät selkiämään ja jyskytys tasaantumaan. Keräilin kamppeita kasaan ja vähän ennen puoltapäivää starttasin ruokakaupan kautta kohti Kuhmoista. Yhdessä vaiheessa illalla jyskytys yritti alkaa uudelleen, mutta taltutin sen heti Buranalla.

 Onneksi päätin uhmata migreeniä sillä oli  mukavaa nähdä taas vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin savusilmiin.
Tosi kivaa oli, kun tapasin livenä blogiystäväni Ruskan toivottavasti tulee vielä tulevaisuudessakin tilaisuuksia turinoida tulilla yhdessä.
Seikkailimme  Ruskan, Sipen ja Hämäläisen kanssa  keskellä yötä ,Vähä-Kärppäjärven ympäri.  Otsalamput valaisivat sysimustaa syksyistä yötä ja lahoavia, keikkuvia pitkoksia,  joilla kuljimme.  Tuo seikkailu oli yksi reissun kohokohdista. 
Tällaisissa maisemissa kokoonnuimme:


Tässä kuvassa ihan keskellä, järven vastakkaisella rannalla, pilkottaa Ruskan  punainen tuubiteltta.  Minun Pena-laavuni oli siitä, muutaman, ehkä kymmenen metrin päässä, mutta jää ilmeisesti tuon kuusen varjoon.
Kun nuotio syttyy ja ruokapöytään on kaiveltu repuista tarjottavia... 

alkaa  nuotion ympärille kerääntyä tämmöistä kummaa valopäätä ;)

Seuravanakin päivänä istuskeltiin nuotioringissä, keiteltiin kaffetta ja syötiin eväitä, turistiin, käytiin valokuvaamassa maisemia yms..

Sitten pikkuhiljaa ihmiset rupesivat valmistautumaan kotimatkalle lähtöön.
Itselläni ajomatkaa edessä himpun vailla 300km .

Alla muutama matkalta bongattu kuva.



Ja eikun vuoden kuluttua olevaa seuraavaa savusilmätapaamista odottelemaan




Kommentit

  1. Joskus vielä uskaltaudun mukaan, kuulosti niin houkuttelevalta. Näistä aiheista olisi niin mukava turista tulilla, koskaan saa tarpeekseen, aina uusi suunnitelma mielessä :)

    noeijoo

    VastaaPoista
  2. Kiitos kuvista ja raportista. Mukava kurkistaa sinun kuvauskulmiisi :) Pitkospuutaiteilu pimeässä oli kyllä huippua. Ja jotenkin tosi hauskaa oli ne majoitteiden kanssa ähräykset ja yölliset säätelyt :)
    terkuin, Ruska

    Niin, ja tuo Noeijoo viedään vaikka väkisin mukaan seuraavalla kerralla, vai mitä?

    VastaaPoista
  3. Metsä on rentouttava ja tervehdyttävä. Vaikka olisi savuakin silmässä.

    VastaaPoista
  4. Noeijoo; Enskerralla ilman muuta mukaan! Siellä on mukavaa.

    Ruska; Kiitos kommentistasi. Minua naurattaa vieläkin, kun innostuin yhden aikana yöllä sovillamaan rankista Pena-laavuuni... No se oli ihan hyvä kokeilu... nyt tiedän, että pelittää.
    Ja kyllä! Noeijoo houkutellaan mukaan enskerralla ilman muuta, keinolla millä hyvänsä.

    isopeikko: Metsässä on tosi mukavaa ja varsinkin silloin kun on vähän savua silmässä...

    VastaaPoista
  5. siisi sovittamaan... ärrsyttävää että tulee kirotusvireitä!!

    VastaaPoista
  6. Kiitosta vaan vielä tätäkin kautta:) Mukavata oli, ja hyvä kun pääsit paikalle. Ruskallekaan ei tainnut jäädä pahoja traumoja pitkoksien "ravistelusta"...:)
    Pena oli kiva testata käytännössä, joutunee joskus hankintalistalle. Tai jos oikein vielä innostuisi, niin tekisi itse...
    Nähtäillään taas, jos ei muuten, niin kokoontumisessa:)
    Se Karhunahtaan laavu pitänee käydä kurkkaamassa joskus...

    VastaaPoista
  7. Kiitos vain itsellesi, En usko että Ruskalle tuli traumoja vaikka vähän tärisyttelitkin pitkoksia :) Toivoin että nyt viikonloppuna pääsisin Penaan taas yöksi, mutta lupaavat niin huonoa keliä etten taida viittiä koiruuksien kanssa lähteä resuamaan. Pirrautellaan siitä Karhunahtaan laavusta... mennään sinne vaiks yöretkelle... kun tuun kummitätiäni katsomaan Ähtäriin...

    VastaaPoista
  8. Mukava blogi, aloin lukijaksi. Olen aikani kuluksi lueksinut blogeja ja näin tulla tupsahdin sivullesi ja ihastuin :)

    VastaaPoista
  9. Oman onnen seppä; Kiitoksia kommentistasi. Ihanaa kun löysit blogilleni joten lämpimästi tervetuloa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti