Lokakuisen viikon kuulumisia

Nyt on todella nihkeää tämä elämä tällä hetkellä. Oikeen mikään ei huvita, vaikka kaikkea kivaakin tekemistä olis ja tietty pyykinpesua, siivousta järjestelyä ja töihinkin pitää jaksaa.... mutta mihinkään en saa oikeen kiinni.. Osan energiasta vie viime perjantaina alkanut flunssa.

Lauantai iltapäivän ja sunnuntain makasin sohvalla peitot korvissa, join mehua ja popsin buranaa... ei helpottanut. 

Sunnuntaina illalla piristin itseäni katselemalla kesän valokuviani ja tein muutaman kollaasin, jottei tästä tulisi liian synkkä postaus :)

Mutta palataanpa Perjantaihin.

Perjantai iltana vieraaksemme saapui savusilmäystäväni Ölliäinen, hän oli edellisen viikon retkeillyt koiruuden  kanssa Salamajärven ja Peuranpolun  luonnonpuiston alueella. Ilmat oli olleet ... sanotaanko mielenkiintoiset, lunta, räntää, vettä, tuulta, aurinkoa ja pientä pakkastakin.. hänellä kesärenkaat  autossa joten vähän oli  jännät paikat välillä.. 

Ilta kului  nopeasti mielenkiintoisia vaellus ja retkeily -kokemuksista vaihtaen ja uusista suunitelmista keskustellen.

Lauantaina mies lähti jo aamu kuudelta hirvimetsälle joten kävimme Öllin kanssa yhdessä kävelyttämämässä koiruudet, olikin hyvä juttu, kun ajohaukku on  kova vetämään hajujen perässä ja maa oli  jäinen.  Lenkin jälkeen selailtiin retkeily-karttoja ja kuuntelin korvat höröllään Ölliäisen reissuista ja pistin korvan taakse hänen suosittelemia paikkoja..  hienoja retkireissuja tiedossa jos vain aika ja rahat sallivat. 

Kun  ystäväni lähti kotimatkalle minä kaaduin sängynpohjalle, enkä evääni räväyttänyt.. mitä nyt ajohaukku Jeppe yritti sitkeesti saada minua leikkimään kanssaan ja kun ei onnistunut ryömi päälleni pitkin pituuttaan nukkumaan. Dorri -nukkui vieressä tyynyllä ja Tokko kinttumutkissa. Siinä sitä sitten pötköteltiin ainakin oli lämmin.

Pikkusen kyllä otti päähän, kun ulkona oli aivan ihana pakkas-sää, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja ruskan värit loimottivat, mutta ei  auttanut kun kiskoa peittoa korviin ja levätä.  Illalla raahauduin omaan sänkyyn ja jatkoin unia. Sunnuntai sujui suunnilleen samalla kaavalla.

Maanantaina kömmin ylös ja laittauduin töihin. Työpäivä kululi yskiessä ja niistäessä, kait siinä vähän töitäkin tuli tehtyä välillä :) Illalla kotiin ja melki samantien kaaduin sänkyyn. Ihme jutun huomasin taas eilen ja tänään päivällä. Kun väsyn tai tuun kipeeksi niin silmissäni alkaa näkymään sellaisia kummia varjokuvia.. eli teksti on kuin varjostettu, enkä saa siitä kunnolla selvää... Tilasinkin  silmälääkärin ja pääsen  ensiviikolla kuulemaan mistä johtuu tuommonen.

Tänään ei onneksi enää niin hirveä yskä mutta väsymys on kova. Kokoilin vähän tavaroita laukkuun ja mutakin asioita järjestykseen .. kun huommenna on taas kaksipäiväinen työmatka Helsinkiin edessä.  Viikonloppuna pitää paneutua kummitädin asioihin taas ajatuksen kanssa, äitiliini ja anoppikin antoivat palautetta kun en ole ehtinyt piipahtamaan.

 Mutta kyllä tämä tästä. Yritän paneutua taas valokuviin ja saada jotain katseltavaa tuonne toiselle puolellekkin. Ja hopeatyötkin vilkuttelevat kutsuvasti tuolla pöydällä.