Iltakävelyllä Kurjenkierroksella

Työ ja arkielämän vaatimukset meinaavat ihan väkisin jyllätä ylitse. Eilen huomasin töistä kotiin lähtiessä, että on vallan upea sää. Soitin miehelle kotiin että valmistautuu koiruuksien kera, nyt lähdetään porukalla iltakävelylle Kurjen kierrokselle. Innostuneena mennä tohotin toimistolta portaita alas, jostain syystä jalka lipsahti ja meinasin mennä kierien loppumatkan. Onneksi ei sattunut pahemmin, mutta polveen ja lonkkaan kiskaisi inhottavasti. Kotona vaidoin kiireesti kamppeet, mies oli pakannut reppuun eväät ja koiruudet olivat ovella odottamassa joten päästiin matkaan aika nopsaan.

Perille päästiin ja tassuteltiin rauhassa kohti  suosaareketta. Maisema oli kaunis ruskavärityksessään ja tiainen tirskutteli laavun lähipuussa. 

Tuulen humina oli ainoa ääni suolla ja lintujen keväisestä kosiopauhusta ei ollut enää jälkeäkään. Vauhtia piti vähän lisätä, että ehdimme ennen auringonlaskua valokuvauspaikalle.  Minulla oli hihnassa Dorri joka tipsutteli nätisti edellä. Poikaporukka tuli meidän jäljessämme ja Jeppe yritti vetää miehen vähän väliä pitkospuulta suolle... kun siellä vissiin haisi niin hyvälle.
Otin vähän hätäsesti muutamia valokuvia ja  kävin hämärtyvässä illassa pikavisiitin suppilovahveropaikalla. Litran minigrippi pussillinen sieltä löytyi noita herkkuja.





Vaikka kello oli vasta puoli kahdeksan ilta rupesi pimenemään vauhdilla, joten heti kahvituokion jälkeen jouduimme kiiruhtamaan autolle. Ja tuo matka olikin tuskien taival... jostain syystä se rappusissa livennyt jalka rupesi kipuilemaan polvesta ja lonkasta.
Kävellessä jalan normaali liike ylöspäin aiheutti hirvittävän kivun polven ulkosyrjään ja säteili siitä reiden sivua pitkin lonkkaan.... jotenkin sieltä kumminkin pääsimme linkkaamaan autolle ja kotiin.

Yön aikana kipu oli hellittänyt, mutta pieni jomotus tuntuu edelleen...  en tiedä täytyiskö tästäkin käydä lääkärissä... (Arvatkaa muuten onko sama jalka jonka loukkasin kesällä... :)

Päivitin muuten viimeaikaisia valokuvai tuonne Valokuvauksia-sivuilleni.

Kommentit

  1. Olet onnentyttö, kun saat asua lähellä noin hienoa suota, pikkasen kateellinen olen... Hienoa kuvausta jälleen, ei ihme, että blogisi on valittu tuolle listalle, josta linkki edellisessä postauksessa. Onnittelut!

    VastaaPoista
  2. Suot on hianoja. Peikon miälestä niitä ei saa polttaa.

    VastaaPoista
  3. Irma; Kiitos kommentistasi. Tuo suo on minut pitänyt "hengissä" silloin kun meinasin katketa työuupumuksen kourissa. Sinne kun ajeli (n. 3okm kotoa) Tassutteli illan pitkoksilla ja istuskeli mättäillä, oli kun toinen ihminen kun pääsi kotiin.

    VastaaPoista
  4. Isopeikko; Olen kanssasi täysin samaa mieltä. En pidä myöskään siitä, kun suot ja allikot ojitaan.. Suo on tärkeä vesivarastona.

    VastaaPoista
  5. Aivan upeita iltakävelykuvia - voi aistia suon ihanan tunnelman, rauhan ja tuoksun :)

    VastaaPoista
  6. Kaunista, lempeitä illan värejä. Soita ja niiden asukkaita pitää minunkin mielestäni suojella.

    VastaaPoista
  7. Hanna;
    Manteli;

    Lämmin kiitos kommenteistanne. Suo on ihana paikka, ilman sitä ja sen suomaa rauhaa ja kävelyretkiä olisin jo hermoraunio :)

    VastaaPoista
  8. Apua, miksen minä ole löytänyt tänne aiemmin?! Hienoja valokuvia monessa blogissa löytyy ihan yhtäkkiä, Ruskan kirjoitusta lukiessa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti