Utua mökkijärvellä.

Vietin viime viikonloppua mökillä kahdestaan äitiliinin kanssa.
Heräsin aamuyöstä, kun isokoskelo lensi kaakottaen järven ympäri ja mökin ohi, matkallaan isolle järvelle.
En saanut enää ,nukuttua joten nousin ylös sängyn laidalle ja tiirailin kännykän kelloa, joka näyttää viittä. Nousen ja käyn ulkona, huomaan, että aurinko on juuri nousemassa ja järvelle on hiipimässä viileän yön jäljilta upea utu. Takaisin sisälle ja nopsaan vaatetta päälle. Sukka on ihan märkä, edellisen päivän plunimisen jäljiltä, mutta on pakko laittaa se jalkaan, kun toisia ei tullut mukaan. Vielä villapaita päälle,  kumpparit jalkaan, kamerat kaulaan ja kamerajalka kainaloon ja sitten menoksi rantaan.

Huurahammajaiset ovat juuri aloittaneet taianomaisen tanssinsa järven pinnalla. Noseva aurinko on vielä ujona kajona metsänreunan takana. 
Pikkuhiljaa järvi muuttaa väriään auringon noustessa piilostaan. 
Pian sen säteet ovat saavuttaneet puiden latvat ja siivilöityvät upesti usvan läpi. 
  Aurinko jatkaa nousuaan ja sen kehrä palaa puiden latvojen yllä.
 Usva jatkaa vielä hetken tanssiaan järven pinnalla, kunnes sille tulee liian lämmin ja se vaeltaa varjoihin odottelemaan illan näytöstään.

Olen kuvannut runsaan tunnin yhteen kyytiin (melkein kolmesataa kuvaa) ja vasta nyt huomaan miten kovasti minua palelee. Kumisaappaissa olevat varpaat on suoraansanoen jäässä.
Järven rantakaislikossa kimmeltää useitä upeita hämähäkin seittejä, kastehelmet loistaen, mutta minulla on liian kylmä, että enää voisin keskittyä kunnolla niiden kuvaamiseen.

Nyt on pakko kipaista takaisin sisälle ja peiton alle hetkeksi lämpiämään.

Kommentit

  1. Utu tekee maisemasta maaluksen kaltaisen.
    Hieno taidon näyte hämähäkin taitavuudesta kutojana, kuin pitsiliina olisi heitetty aamuauringon syliin. Hyvät, tunnelmalliset kuvat.

    VastaaPoista
  2. Voi kauniita, utu ja nousevan auringon kajo. Hienoja, kuvissa rauhallinen tunnelma.

    VastaaPoista
  3. Jäin makustelemaan tuota sanaa huurahammajaiset, ihana! Usva on tanssin kauneudessaan ja salaperäisyydessän aina niin kiehtovaa. Mitenkähän se onkin, kun ihastuneena keskittyy, ei huomaa kylmää, kuumaa, janoa, väsymystä jne. Mukavaa, että pääsit vielä peiton lämpimään...

    VastaaPoista
  4. Ompa kauniita kuvia, varsinkin tuo hämähäkin seitti. Mäen kyllä itte jaksaasi nousta nuan aikaasin aamulla ottamahan kuvia. =9)

    VastaaPoista
  5. Mökkijärven usva on yksi ihannimmista asioista joita on. Salaperäinen ja kiehtova utu ja hiljaisuus, nammmm! Kauniita kuvia olet siitä saanut.

    VastaaPoista
  6. Tarja;
    Valokki;
    Manna;
    Liisa;
    Irene;
    Valoru;
    Kiitos teille kaikille kannustavista ja lämpimistä kommenteista.
    Hämähäkin seitit oli todellakin kun pitsiliinoja, joita oli siroteltu pitkin järven rantaa. Huurahammajaiset on ystäväni Urbanin Ölliäisen käyttämä nimitys usvakiehkuroista ja mielestäni hyvin kuvaava noille jännittäville "huuruille". Yleensä minä olen hyvin aamu-uninen, mutta onneksi juuri tuo aamu sattui olemaan poikkeus;).

    VastaaPoista
  7. Maailma on niin kaunis, sitä ei antaisi pois, eihän?

    VastaaPoista
  8. Peikko tykkää hämähäkin verkoista :)

    VastaaPoista
  9. Isopeikko; Olen ihan samaa mieltä, maailma on niin kaunis, ettei siitä saa kylläkseen millään. Arvasin että pikko tykkää hämähäkin verkoista ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti