Kolmantena päivänä ajeltiin Rukalta Savukoskelle ja Marttiin.


Rukatunturin turvallisessa kainalossa yö sujui rattoisasti. Aamusella ohi jyristelevät hiekkarekat herättivät.
Aloimme laittelemaan aamutoimia, eli kaffetta, kaurapuuroa ittelle ja koirille. Ensin puurot ja kaffeet omaan massuun ja sitten koiruuksien ruokkiminen, ne syö vain sitä kaurapuuroa, ei kahvia :) . Aamiaisen jälkeen on aamulenkin vuoro ja siippa lähti lenkille koirien kanssa. Palatessa kertoi että olipa ollut hankala lenkki, kun oli pupuja ja poroja pomppinut ihan nenän edestä ja koirat olivat yrittäneet jokainen kirmata niiden perään.

Kävimme kiepin Rukan ympäristössä, ja pakenimme äkkiä pois, herranjestas, että siellä on rakennettu, hotelli toisessaan kiinni, ei meinannut samaksi paikaksi uskoa jossa olemme veittäneet paljonkin aikaa muutamia vuosia sitten.

Rukalta lähdimme ajelemaan kohti Salla.
Äiti ja isi ovat asuneet jatkosodan aikana Sallan Karhujärvellä, kun isä oli toiminut siellä poliisina. Hän valvoi mm.sotatoimialueelle menevää liikennettä. Velivainajamme Lasse on syntynyt Sallan Kursussa. Siksi ajattelimme "kurkistella" noita omaisteni historiaan kuuluvia paikkoja. Mieitin siinä ajellessamme Sallan teitä, että, onkohan isipappa nähnyt nämä samat kelot ja tunturit silloin aikanaa. 
Ikävän ja haikeuden kyynel tirahti väkisinkin silmään. Usein ajattelen millaistahan elämämme olisi ollut jos hän olisi saanut elää sen kanssamme.
Sallassa pidimme ruokapaussin, tässä kuva Kaunisharjun levähdyspaikalta. 
Keskustassa täydensimme taas jääkaappia ja auton tankkeja (vesi ja nafta), sataa tihuutteli melkein koko ajan ja niinpä päätimme hyristellä pikkuhiljaa ylöspäin Savukosken suuntaan.

Kävimme Martissa asti ja palasimme yöksi eräälle soranottopaikalle Sodankylän risteyksen lähettyville, olikohan paikan nimi Hihnavaara.
Paikalla oli jo muutama muukin levähtäjä jotka eivät meistä välittäneet tuon taivaallista.
Myöhemmin sateen yltyessä, katsoivat kuitenkin parhaaksi pinkaista metsän suojaan.
Istuskelimme iltaa sisällä autossa, kun ei oikein huvittanut sateeseen lähteä rompsimaan.
Jeppe tykkäsi nukkua auton ajomiehen paikalla (ajokoira kun on ;) 
 Ikkunan ulkopuolella likomärkä puputti kävi popsimassa heiniä, eikä Jeppe tiennyt siitä mitään.

Pupun ja porojen kuvat on vähäsen epäselviä, kun ne on otettu sateisen autolasin läpi.

Kuusamoon on luvattu ukkosmyrskyjä ja meitä jännitti, että ehättääkö se tännekkin asti. Yöllä kuului kauempaa ukkosen jytyä ja satoi kaatamalla, mutta ei onneksi tullut päälle asti.
Kuvasato on alkumatkasta jäänyt aika vähäiseksi, sateesta ja muista kiiruista johtuen...
Katsotaas mihin sitten seuraavana päivänä päädymmekään.

Kommentit

  1. Upeita valokuavia!

    VastaaPoista
  2. Onpa kiva seurata reissuanne. Tuttuja reittejä olette kulkeneet, Kaunisharjullakin on tullut useasti pysähdyttyä ja kuljeskeltua. Huvitti tuo ajokoira... Rukat ja Levit kierretään kaukaa, ei kiinnosta moiset turistirysät. Luontoon vaan, mahdollisimman kauas rysistä. Parin viikon kuluttua pääsee taas pohjoiseen, jospa olisi jo ruska...

    VastaaPoista
  3. Anonyymi;
    Lämmin kiitos kommentistasi:)

    Irma; Kiitokset kommentistasi. Ihan samoin on meillä, mieluiten vaelletaan rinkan ja teltan kanssa kauas tunturiin, mutta nyt olosuhteiden pakosta oltiin tuolla asuntoautolla matkassa. Kiva vaihtoehto sekin on, kun löytää hyvän ja rauhallisen yöpymispaikan, kaukana kaikesta hälinästä. Tästä jouduimme kyllä jonkin kerran tinkimään :)
    Ihanaa sinulla lapinreissu tiedossa! Kyllä ruska voi jo silloin ihan hyvin olla alussaan. Itse matkustan Syyskuun puolivälissä Kuusamoon valokuvauskurssille, ihan yksikseni, jännittää.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti