Ajeltiin Kiilopäälle muutamaksi päiväksi

Lomaviikon kertomukset senkun jatkuu.....
Sataa sataa ropisee, tili tili pom.... koko yön, mutta onneksi aamulla ei enää satanut, joten koiruuksien aamulenkki sujui ilman kastumista.

Tänään päätimme, että ajellaan Kiilopäällä olevalle leirintäalueelle muutamaksi yöksi. Siitä olisi lyhyt matka tuntureille, ja näin toteutuis mun ainut toivomus tällekkin reissulle, pääsen kipaisemaan tuntureille.
Tämä on jo ties miten mones kesä, kun en ole päässyt kunnon rinkkavaellukselle :(. Aina tulee jotain muuta... nyt on nämä kolme koiraa, ei ole niinpaljon rohkeutta, että tämän ajokoiran kanssa uskalatautuisi telttaan nukkumaan... siinä voisi olla teltan seinässä reikä, kun poro tai jänes menisi liian läheltä. 

Puolenpäivän jälkee olimme jo Kiilopäätunturin juurella.
Kanerva on upeasti kukassa Ahopäiden ja Kiilopään rinteissä, mutta hiukka on sateista nytkin.
Kiilopäälle saavuttuamme menin kyselemään autopaikka. Virkailija kertoi, että viikonloppuna on alueella tunturisuunnistuksen SM kilpailut, mutta jollei se teitä haittaa niin tässä on lista vapaista leiripaikoista.
Päätimme ettemme anna kisojen häiritä itseämme ja lähdimme valkkaamaan itsellemme autopaikkaa.  Löysimmekin sellaisen, jossa oli tila kahdelle autolle, eli tulisi vain toiselle puolelle asukkaita.
Iloisena hyvästä paikasta teimme sisääntuloilmoituksen ja saimme sähkötolpan avaimen...
Tällainen pieni silta on meidän nokkamme edessä ja ihania tupasvilloja joka paikassa.
Laitoimme jääkaapin sähkölle ja samalla huomasimme, että kaasupullo on lähes tyhjä... ja uusia saisi vain Saariselän nesteeltä... no sinne on lähdettävä sitten aamulla.. 
Tokko tässä tuumaa, jotta mikä täs ny maksaa, ku ei pääse tunturihin ollenkaan.
Ei se normisti pöydille pompi, mut auto on  niin outo paikka, jotta vähän vallattomuuksiakin tuli tehtyä.


Aamulla ajelimme Saariselälle hakemaan kaasua ja sitten haipakkaa takaisin, että ehdittäisiin retkelle.

Niin ja tiedättekös mitä, aamulla oli suunistusporukat kertomassa, jotta SM-tunturisuunnistuksen maaliintulolinja menöö ihan meidän auton sivusta ja nokan edestä... ohjausliina tuli kiinni auton nokkaan.. jotta meillä on aitiopaikat kattella suunnistajia.
Kaasut on saatu ja niin lähdimme tallustelemaan Luulammille vievää polkua,
Koirakolmikko kiskoi poronjäljille ja pupujen hajujen perässä.
Kanerva on upeassa kukassa, sitä oli vaaleaa ja tummaa liilaa ja ihan valkoistakin näimme.

Poroja on todella paljon liikenteessä (huomasimme sen jo matkalla, vähänväliä pompsahteli "häkyräpäitä" tielle)
Tämän sarvipään bongasimme kauempaa, joten kiersimme suosista mönkkäriuran kautta lenkin, jotta koirat pysyisivät paremmin ruodussa.
Ihan maharotonta haahuilua oli Jepen ja Tokon touhu... tuallakin menöö poro,
Kivaa täällä on poroja!

Monen mutkan ja kiepin jälkeen päätimme istahtaa rinteelle, josta näkyi Luulammille. Tässä keittelimme taskuraketilla kaffetta ja söimme eväsleipiä. Useampi poro kävi uteliaana kurkkimassa jotta ketä oomma, ja siitäkös koirat tykkäs, jesses,  ajattelin, että jos pääsöövät irti, mistä ne löytyys.
Tästä näkyy Luulammet.
Poijaat luuraa poroja.

Dorri ei niin kauhiasti piittaa poroosta, mutta rapsutukset on sille kaikki kaikessa.

Sielä se on mun laumani. Mä lähdin kameran kanssa bongailemaan mitä kivaa tunturin rinteeltä löytyisi.
Laitanpa huomiseen postaukseeni kuvia löydöistäni... Niin ja illalla innostuun vielä kipaisemaan Kiilopään huipullakin lenkin kameran kanssa.

Kommentit