Keväisiä terveisiä osa 4, Kulhavuorella.

Lauantai 15.05.2010
Puolen päivän jälkeen sain yhtä´äkkiä idean, että nytpä lähden visiteeraamaan Kulhavuoren maisemiin. Savusilmä ystäväni Sipe on ko paikkaa minulle kehunut ja olikin tarkoitus laittaa mailia hänelle, mutta kun en tiennyt omasta enkä kummitätäini aikatauluista treffit jäi tekemättä.
Minulla ei ollut tarkkaa kuvaa missä päin ko paikka sijaitsee, mutta tiesin että Multia, Pylkönmäki, Saarijärvi... akselilta löytyy. Joten tutkailin maantiekarttaa ja lähdin kurvailemaan metsäteitä tuskaisessa helteessä. Välillä jo ajattelin etten löydä koskaan perille, mutta niinvain tuli vastaan opasteet  jotka ohjasivat loppumatkan.
Tässä on linkki josta voi lukea paikasta jotain lisääkin.

 Kulhavuorelle on jyrkkä ja kivinen nousu, joka tässä helteessä pisti kunnolla läähättämään ja hiki tuppasi otsaan.
Ylhäältä oli hienot maisemat josta näkyi Musta järvi... olikohan se isompi..

Jatkoin matkaani ,seiuraavaksi saavuin Kulhankoskelle joka virtasi reippaasti lumensulamavesiä kuljetellen. Kurussa oli paljon viimetalven lumimassojen katkomia puita ja osin näkyi vielä luntakin varjopaikoissa.

Kuvailin koskea eri suunnista ja nautin viileästä olotilasta, joka veden läheisyydessä ja varjoisassa "kurussa" vallitsi.

Matka jatkui aikanaan ja saavuin vanhalle asuinkentälle, jonka ensimmäinen asukas oli ollut Maija-Liisa Kovanen ja hänen jälkeensä paikalla oli 1900-luvun alussa asunut Lipan-Riikka vuohikatraineen. Asutukseta kertoo vain muutama luhistunut hirsikehikko ja ihmisasumusten liepeillä viihtyneet kasvit.
Noin puoli kilometriä tallusteltuani vastassa oli Syväojan rotko, kyltit varottivat jyrkänteestä. Rinteessä oli mahtava paannejäämuodostelma josta oli tosi hankala päästä lipsuvilla töppösillä ohi.... onneksi selvisin.


Matka jatkuu kallionvierustaa ylöspäin ja paannejäätikkö jää taakse.


Polku kulki vielä jonkin matkaa jyrkänteen reunalla mutta sukelis sitten männikkömetsään. Välillä ohitin lehtomaisia metsäosuuksia ja kanervamättäikköjä. Pienen mustajärven rannalla on paljon majavan jyrsimiä puita ja keonjäännöksiä. Pitkospuut ovat tulvavesien alla ja on kuljettava vähän ylempänä rannalla. Saavun pienelle purolle joka solisee iloisesti tuoden vesiä Isosta mustajärvestä. Istun kosken partaalla olevalla kivellä varjossa pitkän tovin nauttien puron solinasta.

Otin vielä muutaman kuvan Isosta mustajärvestä ja sitten onkin aika mennä tulipaikalle keittelemään päivän kahveet ja paistamaan makkarat.
Mukava ja lämmin reissu, kun palasin mökille mieheni oli lämmittänyt saunan ja arvatkaapas maistuiko löylyt päivän helteessä kuljeskelun jälkeen.

Tarina jatkuu vielläkin....

Kommentit

  1. Kiitos täsät postauksesta. Olen siellä kulkenut kerran minäkin...

    VastaaPoista
  2. Mahtavat maisemat! Nuo koskikuvat ovat erittäin hienoja!

    VastaaPoista
  3. Liisa; Ole hyvä :) Mukavaa kun löysit tänne, ja "retkelle" kanssani.

    Maleka; Kiitos kommentistasi. Tuonnekkin aijon ehtiä vielä toiste (näitä kohteita on monia jonne olen päättänyt mennä pidemmäksikin aikaa =)

    Valokki; Kiitoksia, mennäänkös tuonne yhdessä?

    VastaaPoista
  4. Oli kiva kaydä retkellä pääsi oikeen tunnelmaan, hienoja kuvia!

    Jarkko

    VastaaPoista
  5. Hieno retkikohde ja mukaansatempaava kuvaus siitä. Kiitos :) Jospa tuonnekin joskus pääsisi pyörähtämään...

    VastaaPoista
  6. Jarkko; Kiitos kommentistasi. Mukavaa kun tulit vierailemaan blogiini ja retkeilemään kuvieni keralla.

    Ruska: Tuon voi mainosti tallustella läpi vaikkapa Pyhä-Häkin reissun yhteydessä. Luontopolku on noin 3,5km pitkä, mutta yllättävästi sieltä löytyi katseltavaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti