Mietteitä elämästä, hiihtelyä ja ihania siskoylläreitä

 Viime torstaina oli upean aurinkoinen ilma. Lähdin katsomaan jos peltolenkille olisi lumisateen jälkeen tehty puikkosuksille uusi latu... ja olihan siellä.
Oli niin mukavaa hiihtää, että vetelin aivan hurmassa koko pitkän lenkin.

Pellolla tuuli aika kovasti, mutta kun pääsin metsän siimekseen, sieltä löytyi ihan toinen maailma. Ihanan lumisia puita joiden välistä aurinko siivilöityi. Tuuli ei tuntunut enää missään, talitintti huhuili kavereilleen, jotain pieniä lintuja lensi ylitseni,  en tunnistanut niitä hien sumentamien aurinkolasieni takaa. Ihanan autuas metsän rauha kietoi minut sisäänsä.
 Mahtavaa holvikattoista latua riitti ainakin kilometrin, ennenkun taas saavuin pelloille ja sieltä melkein umpeen tuiskunnutta latua kotiin.

Eilen kävimme tervehtimissä pientä mumman Jere-kultaa. Kova oli pörinä kun autoilla ajeltiin edestakaisin ja välillä kiskottiin Nucan kanssa samaa lelua halattiin Indy-koiraa jne meno oli vikkelää ja vilkasta. Hän on niin iloinen, nauravainen ja hyväntuulinen lapsi.

Tänään  siten pohdin pitkään näitä ihmiselon ihmeellisyyksiä ja omia suhtautumisia asioihin yleensä.
Yksi syy loppuunpalamiseeni varmaankin on se, että en osaa sanoa ei, tai en osaa/kehtaa sanoa, että nyt tämä homma ahistaa tai että en jaksa nyt just.
Tuntuu että jos kieltäydyn tai sanon ei olen luuseri,  petturi ja toisille tulee paha mieli tms...
Olen oikein mestari syyllistämään itseni asiaan jos toiseenkin.   Olen tehnyt siitä oikein taiteen lajin itselleni, ette arvaakkaan miten monenlaisiin asioihin tunnen olevani syyllinen... vaikken olekkaan...

Viikonloppuna siskoni perheineen olivat järjestäneet meille megayllätyksen josta olen heille sydämmeni pohjasta kiitollinen.
Vaan eikö mitä taas se ikävä syyllisyys Sylvesteri yritti pilata hyvän olon tunteen,  yritti hoeskella, että oot luuseri kun pikkusiskojen pitää sua auttaa, toisinhan päin se pitäs olla... No onneksi sain syylisyysSylvesterin-vaiennetuksi ja annoin hyvänmielen ja ilon rauhassa tulla .... ehkä vielä opin pienin askelin kylläkin..

Tämän ruusun myötä kaunis kiitos viellä rakkaat ystävät.

Kommentit

  1. Saattaa olla myös niin, että kaikki eivät ymmärrä jos kieltäydyt ja sanot että et jaksa. Itse tunsin näin omalta kohdaltani olevan. Oli vain jaksettava tai tehtävä niin kuin sitten viimein tein. Nyt on sen suhteen paljon helpompaa, kun voi tehdä vain sen mikä tuntuu mielekkäältä.
    Jaksamista vain toivottelen, kun en muuta voi!

    VastaaPoista
  2. Miten upea tuo ruusu kaikkine sävyineen ja pisaroineen. Sinulla on niin Paljon. Iloinen tyytyväinen lapsenlapsi ja kauniit hiihtomestatkin :)
    Mutta mistä ihmeestä ne peikot aina tunkevatkin esiin. Kuten tuo syyllisyyspeikkosi. Toivottavasti saat sen nujerrettua. Kyllä niitä vaihtoehtoisia ajattelutapoja ja tunteita on olemassa!
    Minua helpotti, kun putosin niin pohjille - ei ollut yhtään mitään. Sen jälkeen olen osannut ottaa tulevat asiat enempi lahjana. Jokainen päivä on ihme. Noin olen saanut usein kokea, mutta toki nykyisissä kiireissä olen paljon jo ehtinyt hukkaamaankin.

    VastaaPoista
  3. Aurinkoista aamua!Kultaseni missään sääntökirjassa ei sanota, että vain isosiskot auttavat pikkusiskoja. Vastavuoroisesti tässä tuupitaan toisiamme persuksista, niinkuin sinäkin olet monet kerrat tuuppinut meitä. Anna sille Syltylle saappaankuva takalistoon se ei tuuppaa sinua minnekkään, tai korkeintaan kankkulan kaivoon. Sinne emme sinua halua, sinussa on aivan liian paljon hyvää että sen voisi hukata tai mitätöidä. Haliruttaa!!

    VastaaPoista
  4. Pena; Arvaa että olen tuota sinun vaihtoehtoasi useasti pohtinut ihan tosissani.

    Ruska; Kiitoksia, olet ihan oikeassa että minulla on paljon, ja olen niistä kaikista kiitollinen. Noita vaihtoehtoisia ajattelutapoja tässä yrittelen opiskella, "sparraajan" kera koko ensivuoden =) Tämä on minulla jo kolmas kerta kun putoan tänne murheen alhoon ja nyt on vain opittava uudet kujeet ettei enää tarvitsisi tähän kuoppaan palata. Tuo on ihailtava asenne että tulevat asiat on lahja.. sillä niinhän se on! Tovon sydämmestäni että löytämäsi hyvänolo ja rauha pysyy ja vahvistuu.

    Valoru; Aurinkoisen aamun iltaa. Kiitos halit ja onnitteluhalit (MYÖHÄSSÄ =( synttärinä ja nimpparinasi. Halimuksista sisku =)

    VastaaPoista
  5. Annas ny sille Syltille lähtöpassit, ei sinun tarvitse olla aina se "vahva". On se hassua kun luontaisesti toiset on niitä olkapäitä ja toiset nojaajia ja siitä olkapään roolista on vaikea päästää irti ja välillä nojata, nojata oikein kunnolla.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti