Eksyksissä edelleen... mutta voimia ammennan luonnosta.

Jotenkin on jähmeätä ja kiduttavaa tämä olemiseni tällä  hetkellä. Tuntuu etten millään riitä kaikkeen siihen johon minun olisi riitettävä.  Työhönpaluu lähestyy vääjäämättä, ja mielessä risteilee hätääntyneet ajatukset, olenko jo työkykyinen, pystynkö, kykenenkö, osaanko....??? ja ennenkaikkea jaksanko.

Tänne blogiinkaan en ole oikein osannut tuntojani ja sisimpääni kirjoittaa, vaan mieluummin niitä hetkiä jolloin olen saanut nauttia voimaannuttavista ja iloisista asioista.

Ohessa onkin taas muutamia kuvia, viimesunnuntain reippailustamme pikkusiskon kanssa Kivi-ja Levalammen aluella.

Kävelimme alkumatkan moottorikelkkauraa, kun oletimme, että se on jähmettynyt kestäväksi, suoja sään ja pakkasen ansiosta. Mutta eipä ollutkaan, melki joka toisella askeleella humpsahti jalka haaruksia myöten lumeen ja toinen jäi sinne korkeelle lumen päälle, siinä sitä sitten sassaroitiin ja välillä naurettiin vedet silmissä, ähistiin ja puhistiin hiki hatussa eteenpäin.

Pääsimme kumminkin aikomaamme niemennokkaan  pieneen männikköön, suojaan tuulelta. Tähän kaivoimme poteron puukeittimelle ja hyvät istumapaikat ympärille ja nassut aurinkoon päin...

Keiteltiin kaffeet ja nautiskeltiin eväiden kera massuihin kaikessa rauhassa. Vähän yriteltiin valokuvatakkin mutta pettävä hanki vain tahtoi tehdä tepposia =)  Nautittiin auringosta, ja kuunneltiin kun tuuli kuljeskeli suolla suhisuttaen puiden latvuksia ja pyöritellen lunta suolla.

Sisar etsii mielenkiintoisia kuvakulmia.


Kerroppas mitä sinä näet tässä allaolevassa kuvassa ? Anna mielikuvituksesi laukata esteettä =)


Kommentit

  1. Ihania hetkisiä. =)

    Kuvista voi ihan aistia retken tunnelman. =)

    VastaaPoista
  2. Upee käpy! Ja hauskoja kuvia, joissa otetaan kuvia :).

    VastaaPoista
  3. Ihanaa yhteisoloa sisarten kera. Olen kade, joillakin on läheisiä joiden kanssa voi viettää aikaa yhteisten harrastuksien parissa.

    VastaaPoista
  4. Una; Kiitos kommentistasi=) Nämä hetkiset on niitä joiden voimilla jaksan jotenkuten etiäppäin. Noilla retkillä sisarien kanssa voin olla niin oma itseni kuin olen, välillä itketään ja välillä nauretaan ja tsempataan toinen toistamme.

    Hiutale; Kiitos, tuon kävyn kuvaamiseksi maastouduttiin erinäisiä kertoja, samaan tyyliin kun pikkusiskokin :)

    Pehmytpiirto; Kiitos, olen todellakin onnenpekka, että on sisaria ja vieläpä siksikin että pidämme paljon samanlaisista asioista ja ymmärrämme toisiamme jo melkein puolesta sanasta. Sydämmestäni soisin tässä kovassa maailmassa taapertaville, että jokaisella olisi joku "sielunsisko/veli" jonka kanssa voisi "jakaa" vastaantulevaa, niin iloa kun suruakin..

    VastaaPoista

Lähetä kommentti