Yksi henkisesti raskas päivä takana.



 
Olen tuolla jossainvälissä aiemmin maininnutkin, että kummitätini vietiin uudenvuoden päivänä sairaalaan sekavana ja jalat eivät ottaneet päälle.
Ennen tuota tapahtumaa hän on ollut virkeä ja tässä päivässä kiinni, kun kuka tahansa meistä, hoitanut kauppa-, pankki- ja apteekkiasiansa itse,vaikka kulku on kahden lonkkamurtuman jälkeen hidasta ja kivuliasta.

Hän on todella herkkä ollut koko elämänsä lääkkeille, ja sanookin, että niistä menee hänen päänsä ihan pyörälle. Ensin epäiltiinkin että harhaisuus johtuu lääkkeistä, mutta lääkityksiä on vaihdeltu ja muutettu ja kokeita ja kuvauksia tehty, mitään näin äkillisen muutokseen johtavaa syytä ei ole löydetty.

Hain hänet tänään sairaalasta omaan kotiinsa, melkein kahden kuukauden sairaalassaolon jälkeen. Ensin hän ei meinannut tunnistaa kotiaan, kunnes pikkuhiljaa rupesi asiat näyttämään tutulta, epäili vain, että olin pessyt kaikki verhot ja matot kun kaikki oli niin puhdasta ja kirkasta.
Yritetään nyt jos asiat sujuisi tehostetun kotipalvelun turvin, mutta olen hyvin peloissani miten hän pärjää ne väliajat kun kotiapu ei ole paikalla.
Päivällä istuskeltiin ja juteltiin useita tunteja, välillä hän oli ihan tässä hetkessä, nauroi ja vitsaili , mutta sitten ytä´äkkiä unohti kuka olen, sekoitti minut päivällä käyneeseen kodinhoitajaan  ja päivällä, kun kodinhoitaja oli lähdössä pois sekoitti hänet minuksi.
Hän näkee harhoja ja pelkää/näkee iltaisin miesjoukkoja, ammuskeluja puukkotappeluita ja uskoo ne todeksi.

On todella rankkaa nähdä tuttu ihminen jonka persoona on muuttunut muutamassa viikossa aivan toiseksi... Itse olen usean sadan kilometrin päässä hänestä , enkä pääse paikalle kovin äkkiä ja usein.
Ei auta kun pyytää kaikki hyvät haltijat ja enkelit hänen suojakseen.

Kommentit

  1. Voi Tepasisko, lähetän sinulle paljon hyvää voimaa ja oloa hrrr..hrr..put..piip... huomaakkos alkaa jo vaikuttaa????

    VastaaPoista
  2. Ihminen joskus eksyy tai ehkäpä on vain se tyhjä penkkikin, ilman itseänsä, ihmistä.
    Silti siinä on vain se oma paikka, ihan oma :)

    VastaaPoista
  3. Kylläpä Raimo kirjoitti kauniisti, liikuttavaa.

    VastaaPoista
  4. Valokki: Kiitos hyvistä voimista siskoseni, niitä todella tarvitaan.

    Raimo: Tuo mitä kirjoitit on niin totta, Kiitos kauniista ajatuksestasi joka vei ihan hiljaiseksi pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti