Kaunis Helmikuinen sunnuntai


Olen siirtänyt ja siirtänyt tätä blogikirjoitustani, kun on ollut niin matalapainetta, ettei millään ole viittinyt vali, vali valittaa, jottei tästä blogista tuu kitinäblogi.
Kun haluaisin kaikesta sydämmestäni, että tämä olisi iloinen ja positiivinen, elämänvoimaa ja valoa täynnä oleva "päiväkirja"  =).

Ja hyvät blogiystäväni antakaa anteeksi en ole  jaksanut kovasti kirjoitella terkkuja blogeihinne, lueskellut niitä olen kyllä.
Kaikesta huolimatta uskon ja toivon, että kevätauringon myötä tapahtuu se ihme, että elämänvoimani palautuvat pikkuhiljaa ja uupumus alkaa helpottamaan.



Tänään oli onneksi kiva päivä, kun hiippailimme pikkusiskon kanssa Kyrönjokivarsilla. Ikuistimme talven lumi-ihmeitä ja paransimme samalla maailmaa.

Aurinko paistoi ja lunta oli haarusperään asti kun tieltä astahti sivuun.
 
 

Seijasiskolle Espanjaan terkkuja oheisten kuvien välityksellä, viilentävät olotilaa, kun sielä teillä taitaa olla jo aika lämmintä.
Muuten vink vink  äitikkä  odottelee kovasti kirjettäsi =)

Vielä tähän päivään;  tietenkin me Asta-siskon kanssa saatiin ihan hulppeesti koko päivä kulumaan tuolla jokivarsilla. Kuhnailu  kannatti sillä nähtiin upea iltarusko ja huurahammajaisten hiippailu peltojen ylle ja otettinpa muutama huurukuvakin pelmaankoskesta.

Lisää päivän kuvia löytyy tuolta julkisesta galleriastani, albumista 2010 lokakuun kuvia.


 
  
 
Vähän mun pitää silti kaikesta huolimatta rutkuttaa... olen tässä viimeaikoina tosissaan mähkäillyt asiaa, kun olen aviosiippaani seuraillut.
Hänet irtisanottiin työpaikastaan 46 työvuoden jälkeen... Mielestäni tämä on niin syvältä, kaveri on todella uskollisesti paatrustanut työpaikalleen ja ollut tunnollinen kun mikä, mutta ei auta kun ikä tulee tietty määrä  niin eikun ulos...
( ja meidän eduskunnan pellet kaavailee 65 vuoden eläkeiästä ja valittelevat kun nuoret ei saa töitä, onkohan enää ns maalaisjärkee noilla pojilla olemassakaan.)
Ei siinä mitään jos olisivat järjestäneet hänet ns eläkeputkeen, mutta ei  kun marssi työttömyyskassalle jonoon.  Nyt sitten eletään pyhällä hengellä kun työttönyyskorvaukset viipyy ja viipyy...

Ottaa siks niin pattiin hänen puolestaan, kun tiedän, että samassa firmassa on hepuille maksettu täys palkka kotiin jopa puoltoistavuotta... No joo..  tulipa taas tuuletettua... Eipä anneta negatiivisuuden pimentää maalimaa....

Lepakkotapuliin Hiutaleelle terkkuja, en oo unohtanut haastetta kyllä se kuvakin selitysten kera ilmestyy tänne =)

Kommentit

  1. Aviosiipalle terveisiä, kevättä on nyt hyvä ihmetellä.

    Ihmisarvo on ihmisessä sisällä, ei sen kummemmassa.

    VastaaPoista
  2. Kuvasi ovat ainakin tavattoman kauniita :) Eikä aina tarvitse positiivinen olla, kun se ei ole koko totuus elämästä. Mutta kyllä se positiivisuusvaihekin taas tulee, kun uupumus helpottaa.
    Jos voisit ajatella, että lataudut nyt kesää varten oikein kunnolla. Tietty riippuu väsymyksen syistä, pitäisikö ja onko niille mahdollista tehdä jotakin.
    Siipan tilanne on kyllä ihan :( Tsemiä teille molemmille ja luottavaista mieltä siihen, että kyllä se aurinko vielä paistaa! Ei mitään niin pahaa, jottei jotain hyvääkin.

    VastaaPoista
  3. Raimo: Siippa kiitti lämpimästi kauniista ja kannustavista sanoistasi.

    Ruska: Kiitän sydämmestäni n kauniista sanoistasi. Työasioita yritetään järjestellä.
    Onpa mielessäni käynyt, että kannattaisiko vielä opiskella itselleen uusi ammatti, esim hopeaseppä tai valokuvaaja... olishan se huikeata ajatella, että voisi tehdä työnään sellaista josta nauttii suunnattomasti.

    Joinain päivinä on jo pieniä ilon ja onnen pilkahduksiakin esiintynyt... että eiköhän tämä tästä kesään mennessä helpota.
    Uskon lujasti että kyllä se aurinkokin vielä paistaa ja silloin olen taas piirunverran vahvempi ja yhtä kokemusta rikkaampi.

    VastaaPoista
  4. Ne korusi oli järkyttävän kauniita...

    VastaaPoista
  5. Raimo: =) Kiitos! mukavaa jos näpertelyt miellyttävät.

    VastaaPoista
  6. Sisarelle sirkutan, lankomiehelle laulelen. Iloa ilmaan istutan, valoa vakan valutan.
    uuet ukset usutan, menneet mätkin mäkehen.
    Näillä sanoin,tsemmppiä<3

    VastaaPoista
  7. Valoru; kiitos sirkutuksestasi, sisko ja sen miäs kiittävät, ihan kun vähän jo päivä paistaisi enempi =)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti