Vauvaa katsomassa vihdoinkin.


Tänää on flunssa jo parantunut siihen malliin, että uskalsimme lähteä katsomaan suvun nuorinta vesaa.
Fanny esitteli vauvaa mummulle ja papalle tomerana "Täällä se vauva nyt sitten on"  Pitkiä aikoja hän sitten istui mumman ja paapan vieressä käsi molempien kädessä ja välillä halattiin molempia kovasti. Varmasti Fannylla oli ikäväkin, kun olemme olleet aika pitkään pois flunssan takia, ja kyllä tuommonen pieni vauva, jonka hoitamiseen äidiltä ja isiltä kuluu kovasti aikaa laittaa hänen tähän astisen elämänsä ihan uuteen uskoon.
Vauvalla on aika kova koliikki ja yöunet on äitillä ja isillä jääneet minimiin,  Fanny on onneksi nukkunut aika hyvin. Päivällä vauva kyllä nukkuis jonkinverran enempi, mutta silloin Fanny vaatii taas huolenpitoa ja huomiota.  Toivottavasti  massuvaivat vauvalla helpottavat ja vanhemmat saavat kovasti tarvitsemaansa unta.
Lupauduinkin jo että jos tilanne menee ihan hulinaksi, tulla tuudittelemaan vauvaa joksikin yöksi, että vanhemmat saavat nukkua.



Fanny pääsi paapan kaverina hyvppimään terampoliinilla.

Kommentit

  1. Sussiunakkoon ku on söpöjä pikkuimmeisiä! Onnea ja menestystä heille, vanhemmilleen ja isoille toivottaa (lapsenteon ja hoitamisen suosiolla toisten tehtäväksi jättänyt, hermoheikko raajarikko hullu) Ölliäinen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kiitos ystäväni Uö (et sie mikään hermoheikko ekkä raajarikko ekkä hullu oo, ehei et alakuunkaan =)Vaikkootki lapsenteon muillen jättänny, sekin on ihan ok valinta.

    Voimia töiden alotukseen, ensimmäisen työviikon jälkiin, et muistakkaa enää, että sieltä koskaan oot pois ollukkaan... niin mulle kävi. Puolvuotta meni tosi nopeesti, sitte rupes tökkimään niin tottavie!!! Toivottavasti saan jotain muutosta työhöni kun meen sairaslomalta takaasi, onneks mulla muuttu esimies. Tämä uusi on tosi mukavan tuntuinen ihminen.

    VastaaPoista
  3. Kumpa tuo töihinpalluu oliski noin heleppoo. Perjantaista asti oon itkua tuhrannut, ku reissusta palattuani luin johtajalta viikolla tulleen viestin:

    Joudun heti olemaan kolme viikkoa yksin työpisteessä, jossa vapaalle lähtiessäni oli KOLME työntekijää.
    Ja vaikka marraskuussa johtajalle lähettämässäni viestissä kerroin, etten pysty heti alkuun olemaan yksin toimistopalveluissa (sisaren asioiden hoito velvoittaa eikä muistikaan saati kroppa pelaa enää) ja että toivon lisäksi kunnon alkuperehdytyksen muuttuneista kuvioista ja vanhan kertauksen.

    Eipä ollut mitään vaikutusta sillä pyynnöllä. Voin vain sielunisilmin nähdä miten siellä on hierottu kostoa ja kyykytystä kämmenet savuten.

    Jos ei minusta kuulu mittään vähhään aikaan, oon tehny murhan ja joutunu Niuvaan. Viimeinkin.

    VastaaPoista
  4. Voi, ihan ylisöpöjä lapsukaisia :D Toivottavasti pienimmäisen mahavaiat pian helpottavati.
    Oikein antoisaa tätä vuotta!

    VastaaPoista
  5. Ruska: Kiitos viestistäsi. Pienen mahavaivat jatkuvat, mutta ehkä nyt jo ihan himpun lievenneet.
    Sinullekkin oikein voimia antavaa tätä vuotta !

    VastaaPoista

Lähetä kommentti