Blogin kirjoittelusta, elämästä, työstä ja vaikka mistä


Tämä blogin pito on jännä juttu.. kun näitä kirjoituksia kirjoittelee sitä  haluai aina kovasti kommentteja kannanottoja... muutoin rupee tuntumaan että turhaan lätisen, jos  sisältö ei kiinnosta ketään. Samantien voisi  laittaa koko sivun ihan vaan ittelle näkyväksi päiväkirjaksi, no ehkä sen teenkin, jossainvälissä kun pääsä rupeaa liikaa höyryämään =)).

Asioiden kirjoittaminen on silti  itselleni niin tärkeä juttu, että aijon sitä jatkaa, vaikkakaan ihan kaikkea mitä päässä liikkuu ei uskalla/halua kirjootella.

Mutta.. mutta ... 
 silti tänään päätin kirjoittaa muutamasta mielessä seilaavasta asiasta.

Olen nyt ollut sairaslomalla vissiinkin kuusi viikkoa.
Sydämmessa pahat rytmihäiriöitä, unettomuutta, pahaaoloa, väsymystä. Mitään vakavaa ei ole ainakaan vielä löytynyt, paitsi stressi, masennus loppuunpalaminen jne.
Työelämässä pitäisi jaksaa vielä ainakin kymmenen vuotta... joka tuntuu aivan mahdottomalta.. juuri nyt.
Tekisi mieli vain paeta metsään, syvälle korpeen ja käpertyä kuusen juurelle, jonsei nyt ikuisesti, niin ainakin pitkäski ajaksi. Pois, pois, mahdollisimman pitkälle  tästä kaikesta, kiireestä, hälinästä, metelistä, kilpailusta, kylmyydestä, suorittamisesta....

Mielessä seilaakin kaikenlaista juuri työelämään, omaan jaksamiseen, identiteettiin, elämän tarkoitukseen, yms liittyen.

Olen aikanani ajautunu tähän työhöni elämän ja eri tilanteiden ohjaamana. (näitä ruodin tuolla repusta ylimenevää blogioisossa, kun aika on kypsä ja jaksamista tarpeeksi, että saan asioita sinne kirjoiteltua)

Nuorena taipumukseni,  haaveeni ja toiveni tulevasta työstä olivat taiteellisella, luovalla, käsillätekemisen, tai hoivaamisen tms alalla.
Elämän kuitenkin kuljetti töihin busines maailmaan ja taiteellinen puoli jäi harrasteeksi, jota jaksaa jos jaksaa..
Työelämään on kuulunut paljon hyviä asioita ja  kokemuksia,  joita ilman minäni olisin paljon, paljon "köyhempi".
Työelämän myötä olen saanut ihania ystävyyssuhteita, hienoja kokemuksia, naurua, iloa, onnistumisen tunteita, tekemisen iloa, luetteloa voisi jatkaa pitkällekkin.

Oma työni, sihteerinä  on paljolti taustahommaa ja kaikki näyttää rullaavan ihan itsekseen, kunnes joku asia on unohtunut tehdä.... eli kielteinen palaute tulee aina perille, harvemmin se, että kaikki meni nappiin ja onnistui.
Sihteerin työ on ollut osaltaan antoisaa ja samanmoisia päiviä on vähän. Negatiivisena asiana on että työhön sälytetään kaikki se mitä kukaan muu ei halua/ehdi tehdä ja työstä tulee sirpleista "tulipalojen sammutusta" sielä ja täälä.   Kurjaa on sivusta kuulla, että jotkut on silti valmiita mollaamaan ja väheksymään, että mitä se muka tekee koko päivän.
Mutta... siis mennäänpä lähemmäs villakoiran ydintä.... minun mielestäni....

Viimesen kymmenen vuoden aikana, nykyisestä työelämästä suomessa, on kadonnut aito ilo, nauru, työkavereiden/esimiesten arvostus, huomaaminen, ystävällisyy, aito tekeminen yhdessä,  auttaminen, välittäminen yms.

Tilalle on tullut hirmuinen  kilpailu, ikärasismi, kyräily, nuoleskelu, toisen työn väheksyminen, vikojen ja virheiden esilletuominen, mollaaminen, syyllisten etsiminen, kuppikunnat, takanapäin puhuminen, näin muutamia mainitakseni

Siksipä heitänkin ilmaan kysymyksiä  nykymenosta:
Onko nykyajan työelämä mennyt ihan persiilleen, vai onko vika vain mun asenteessani...
Onko maalaisjärki kadonnut kokonaan?
Eikö enää välittäminen, toisten huomioonottaminen, yhdessä tekeminen, ilo, nauru tms. "pehmeät arvot" merkitse työelämässä mitään, tai onko ne jopa kiellettyä?
Onko työkaverille/esimiehille/alaisille osoitettu kiitos ja kannustus, välittäminen niin vaikeaa, että se mieluummin unohdetaan?

Onko varaa siihen, että tehdään samat virheet toistamiseen, syystä ettei haluta vaihtaa kokemuksia jo ko asioista kokemusta omaavien kanssa/?
Vaatiiko nykyelämä, että nuori työhöntuleva osaa kaiken (tai hänen pitää ainakin niin yrittää todistaa)
onko jotenkin noloa ja arvoa-alentavaa keskustella, kysyä , vaihtaa kokemuksia asioista?

Miksi pitää käyttää niin paljon aikaa ja energiaa siien, että todistaa  työkavereille esimiehille yms, että olet työssäsi hyvä ja ammattitaioinen?
Miksi aina, kun tulee uusi päällikkö, työtoveri, esimies, pitää työssä jo olevan uudelleen ja uudelleen "markkinoida" itsensä, oma tehtävänsä ja osaamisensa?
(joku markkinoi itsensä nuolesskelemalla, joku mollaamalla toisia, joku yrittää vielä kovempaa, jos ne vaikka huomais, ja joku putoo sairastuneena/luovuttaneena pelistä)

Ja mitäs sitten tapahtuu kun olet yli 50v  ja vieläpä nainen...   niin siinäpä pulma?
Muutut tietyllä tavalla näkymättömäksi, osaamattomaksi, typeräksi, joka pitäs jonnekkin kadottaa maisemia pilaamasta. Uranhuippu, tehtävästä riippumatta, on päästä käsittelemään ostolaskuja (ostolaskunkäsittelijöitä yhtään väheksymättä, tekevät tärkeää työtä.) tai siirto työttömyyskortistoon...
Ja mitä tekee meidän hallituksemme... nostaa eläkeikää  heh heh.. ovat aika kaukana nykymenosta työelämässä.


Mielestäni työelämässä pitäisi olla kaikenikäisiä ihmisiä jotka yhdessä toistensa kokemusta,osaamista arvostaen tekevät työtä. Näin työssä voisi parhaassa tapauksessa olla kokemusta ja uutta intoa/tietoa,. iloa, naurua, onnistumisia, tekemistä, hyvää mieltä yms.

"Kokemus" voisi mm. kertoa, että ei kannata tuohon puuhun ja just tuolla tavalla lyödä päätä ... kato tässä on kuhmu ko kokemuksesta...
ja "uusi into/tieto" kertoisi että mitäpä jos tuon ja tuon voisi nykykeinolla toteuttaa esim näin ja näin...

Kaikkihan on tietysti vielä kiinni siitä miten nuo asiat tuodaan esille...
Kokeneiden klaanissa on tyyppejä,  jotka eivät suostu sitten millään muuttamaan tapojaan työskennellä saatika edes keskustelemaan työskentelytavoistaa ja uutta intoa- klaanissa tyyppejä,  joka haistattaa...ylimielisesti pitkät kaikelle kokemukselle. Niinpä rokka on taas valmis......

......No joo, tulipa taas höpöteltyä tällaasta naivia höpinää, huonolla äidinkielen kirjoitustaidolla, mutta helepotti omaa oloa kummasti...

Ja nyt vatrmaankin joku sanoo että, mitä sä valitat, sullahan on työtä, jumankekka kato meitä jotka ollaan kortistossa. Niin... pulmat on molemmilla,  yhtään en halua väheksyä, työttömän osassakaan ei ole nykyyhteiskunnassa hurraamista.

Kommentit

  1. Hienoja ja hyviä ajatuksia joita tämä rakas suomenmaa tarvitsee.
    Ihmisenä olemisen taito on pääoma ja siitä jää varmasti oma pieni jälki omille läheisilleenkin, niille joilla on kappaleen matkaa se sama kulku.
    Sinulla on vara antaa palanen itsestäsi etkä silti ole vähemmän, vaan enemmän :)

    Raimo

    VastaaPoista
  2. Täyttä asiaa koko juttu. On ikävä, että työpaikoilla missä näistä asioista keskustelu olisi hyödyllisintä, ei juuri korvaa näille asioille "lotkauteta". Jos avataankin, niin pidetään sopeutumattomana ja huonosti porukkaan sopivana. Itse sain työelämästä kyllikseni juuri vastaavista syistä.
    On myös surkuhupaisaa, että samaan aikaan, kun jauhetaan työurien pitkittämisestä, ei nuorille järjestetä töitä. Se olisi asetettava ensi sijalle. Vain vanhojen työurien pitkittämisellä ei pitkälle pötkitä.

    Jaksamista Sinulle! Pen@

    VastaaPoista
  3. Hyvä kirjoitus. Näitä asioita vaan kannattaa pitää esillä- kyllä niihin joskus havahtuu nekin joilla on valtaa.

    Ja jokaisella on kuitenkin se oma vallanrippunenkin minkä voi yrittää käyttää omassa pienessä piirissään viisaasti.

    Terveyttä ja pitkää ikää

    t. Kerttu

    VastaaPoista
  4. Kohilleen sattu tua tarinas. Varsinki se vanahojen jäärien vastahankasuus uusille tavoille ja tekniikoille rassasi Öllin hermot pilalle aikanaan. Ja se, että sihteerinä ja vielä atk-vastaavana koko ajan edustin työpaikalla joko kaikkia hidastavaa byrokratiaa tai kaikki rahat syövää turhaa tekniikkaa. Kas kun pikkuhiljaa neitit, rouvat ja pari herraaki joutuivat ite tekemään tietokoneella ne hommat, jotka vielä taloon mennessäni kannettiin surutta sihteerille.

    Kerrompa vielä esimerkin: ostolaskusta otettiin kaksi kopiota ennen alkuperäisen toimittamista reskontranhoitajalle. Kopiot mapitettiin toinen ite annetun juoksevan numeron mukaan järjestykseen, ja toinen laskuttajan nimen mukaan aakkosiin eri mappeihin. Ja laskunumeroista pidettiin kirjaa vihkossa käsin. Vaikka oli Excelit ja Accessit...ja pari vuotta sitten tuli sähköinen laskujenkäsittely, niin eikös siltikkin laskut piti printata!

    Ja sitte ku Öllistä alako sadella "munattomalle" esihenkilölle valituksia (olin aina räksyttämässä tarpeettomista, kankeista ja hitaista rutiineista, esihenkilö oli tukevinaan ajatuksiani, mutta perääntyi aina tiukan paikan tullen), sain kuulla olevani hankala tyyppi ja että "tämä ei sitten ehkä ole sinun paikkasi. Jos kaikilla muilla on hauskaa, niin ei meidän muitten tarvii yhden takia muuttua" Ja huippuna vielä kun kerroin suunnittelevani paikanvaihtoa tai opiskelua: "Eihän sinua kukaan ota töihinkään ku olet tuollainen."

    Kyllä näin vappaavuojen lähestyessä loppuaan alakaa tuntua, että mielummin vaikka työttömänä ku epämukavassa työpaikassa. Rahan takia on pakko männä takas vähäks aikoo.

    Just tännään aattelin, että miten ihmeessä minä pystyn istumaan ja olemaan pieremättä asiakaspalavelupisteessä tuntitolokulla? Ku on kohta vuojen verran suanu pärräytellä vappaasti...halakiaa Ölli. Siinäpähä suavat paskoo silimilleen kunnolla.

    Pärjäillään, toevoo reikäpiäölli

    VastaaPoista
  5. Luen kirjoituksiasi mielenkiinnolla, älä yhtään vähättele kirjoitustaitojasi. Kuvasi ovat aivan mahtavia, jotkut ihan mykistäviä. Olen itse niin väsynyt etten juuri jaksa kommentoida (ja vasta just älysin, että ilman kirjautumistakin voi kommentoida...)
    Ihaillaan kuutamoa ja kuuraisia puita. Sytytetään kynttilä luomaan lämpöä ja valoa!

    VastaaPoista
  6. Raimo
    Kiitos, jäin pitkäksi aikaa miettimään tuota viimestä lausetta! Siihen sisältyi tosi kaunis ajatus

    Pena:
    Kiitos samoin sinulle jaksamisia. Teit rohkean ja ihailtavan hypyn jättäytymällä pois tästä oravanpyörästä. Oliskohan siihen itsellä koskaan tarpeeksi rohkeutta.

    Kerttu
    Kiitos samoin toivon kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti näitä epäkohtia joskus aletaan enempi penkomaan ja niille jotain tekemäänkin.

    Öllikkäinen ystäväni.
    Tuo on niin totta mitä kirjoitat.
    Toivon sinulle jaksamista työn alotukseen ja elä halakee =)Ole joku aika töissä ja kun rupee nyppimään eikun ettiin jotain muuta... opiskelemaan tms.
    Mutta ennen työnaloitusta ota kaikki irti näistä viimesistä vapaapäivistäsi!

    Anonyymi:
    Kiitos viestistäsi. Toivon sinulle hurjasti jaksamista ja pieniä ilonpilkahduksia pakkaspäivistä ja kynttilän valosta.

    VastaaPoista
  7. Hienosti kirjoitit. Paljon samaa, mitä itsekin olen ajatellut. Tuttuja ajatuksia, tuon loppuunpalamisenkin olen kokenut. Itse en vielä osaa/pysty kaikesta noin selkeästi kirjoittamaan.

    Halauksia ja voimia sinulle! Ja ennen kaikkea hyvää rentoutumista ja lepoa!

    VastaaPoista
  8. Ruska: Lämmin kiitos kauniista sanoistasi.
    Tätä väsymisprosessia työstän itseni kanssa kovasti ja välillä tuntuu, että olen umpikujassa, enkä tiedä kuinka jatkaa. Miten oppia paksunahkaisemmaksi ja sanomaan EI sitä en tiedä.. mutta ehkä se selviää ajallaan kun en hötkyile.

    Jaksamista ja kynttilöiden lämmintä valoa sinulle ja ihanaa joulunodotusta.

    VastaaPoista
  9. Todella hienoja töitä sinulla tuolla Nysväämistä ja näpertelyä -osiossa. Olet aikamoinen taitaja ja taiteilija!

    VastaaPoista
  10. Kiitoksia =) Minulla on suuri intohimo käsillä tekemiseen, kunhan vain olisi aikaa. Työ ja stressi haittaa kaikkea luomista valitettavasti.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti