Kuutamoa ihastelemassa ja siskoterapiassa.

Viime lauantain ja sunnuntain vietimme yhdessä pikkusiskon kanssa heidän mökillään. Äitikkä on kuntoutunut sen verran että kertoi pärjäävänsä yhden iltapäivän itsekseen, kun teimme ruuat ja väipalat valmiiksi. Kotiavustaja käy laittamassa aamupalan, lämmittää päiväruuan ja iltapalan.

Mökille päästyämme laitettiin takkan tulet, että viilentynyt mökki lämpiäisi yöksi. Roudattiin tavarat sisään ja kaiveltiin kamerat esiin ja lähdimme kierrokselle lähimaisemiin. Kuvailtiin kaikkea mielenkiintoista, kuljettiin hiljakseen, välillä juteltiin ja välillä kuunneltiin mättäällä luonnon hiljaisuutta.


Illan hämärtyessä palattiin mökille ja laiteltiin kynttilöitä palamaan, sekä ulos, että sisälle.

Kuun ihailu iltaan varauduttiin usealla lämpimällä vaatekerroksella, että tarjettaisiin istuskella rannalla tuulessa..


Kuu paistoikin melkein selkeeltä taivaalta. Istuimme ja kuuntelimme, kun jäät helisivät virinneen tuulen niitä heilutellessa, jostain kaukaa kantautui koiran haukku ja äksy "repe-sorsa" komenteli pesuettaan kaislikossa,  viisi kaunista joutsenia lipui avoveden reunassa. Välillä puhuimme mieltäpainavista asioista ja välillä vain kuuntelimme hiljaisuutta. Kun viileys rupesi tunkemaan liikaa puseroon pakenimme sisätiloihin keittämään kuumaa juotavaa. Mökki oli lämmennyt niin hyvin, että untuvamakuupussissa oli yöllä jopa liian kuuma.


Sunnuntai aamu valkeni puolipilvisenä  ja pieni pakkanen oli kuorruttanut  kasvustot. Onneksi aurinko  vielä tuikahteli taivaalle vierivien pilvien raosta. Pukeuduimme nopeasti, keräsimme kameravermeet mukaan ja  lähdimme tallustelemaan huurteiseen luontoon. Aamupalan tekoon ehdimme vasta lähempänä puoltapäivää.

Iltapäivällä retkeilimme lähistöllä olevaan kuusimetsään.
Menomatkalla meitä tervehti palokärki joka lentää päryytteli editsemme metsänlaitaan, jääden pitkäksi toviksi huutelemaan puunlatvaan.


Kuusimetsän suojaan päästyämme istuskelimme mättäällä kuunnellen tuulentohinaa, ja hienoisen sateen ripsettä,  kun  yhtä´äkkiä siskoni kuiskasi selkäni taakse katsoien:  KUUKKELEITA!.... ja aivan totta kolme ihkaelävää, hyvinvoivan näköistä kuukkelia lenteli lähipuissa. Tuijottelimme niitä lumoutuneina, kunnes hoksasimme, että kuvia... kuvia pitää ottaa. Hätäsesti kamerat esiin ja sihtaamaan jo poispäin menossa olevaa kolmikkoa... no tietäähän sen tuloksen... pari tärähtänyttä otosta.


 Kierreltiin onnellisena vielä hetki kuusikossa ja päätettiin lähteä takasin mökille, sade näytti yltyvän liikaa ja kameroiden sadesuojat olivat mökillä, kuinkas muuten.
Mökkitielle päästyämme meidät säikäytti  edestämme lentoon pyrähtänyt  15 yksilön parvi peltopyitä... mitä ne tekivät keskellä metsää. Sama parvi aiheutti sydämmentykytyksiä vielä parikertaa myöhemminkin, lähtemällä lentoon ihan jaloistamme.

Kaikilta osiltaa viikonloppu oli erittäin antoisa ja rentouttava, sillä pääni oli ihan tyhjänä energiasta ja täynnä stressiä ja pahaaoloa, että tuli tosi tarpeeseen tämä siskoterapia ja luonnossa "kässäily".

Kommentit

  1. Kas kuu-ukkeleita! Ite oon nähnyt niitä lähimmillään Valtimon Murtovaarassa. Kyllä niitä jossain tiällä Pohjois-Savossaki pitäis olla...
    Närhiä on muuten nyt paljon. Ne on muuten nättiä lintuja, mutta pahuksen arkoja. Joskus 80-luvun alussa houkuttelin närhiä pihapiiriin potunkuorilla, ite istuin lumilinnassa vieressä. Onnistuin jopa saamaan pari kuvvaa, ei mittään huippuja, mutta kuitenki.

    VastaaPoista
  2. Minäkin luulin ettei niitä täällä enää ole, kun kaikki vanahat mettät on hakattu aukeeks ja kannot on kerätty kekoihin..Mutta onneksi olin väärässä. Oli kyllä hieno kokemus.. ihan kun olisin saanut terveiset lapista =)

    VastaaPoista
  3. Ihkuja kuvia!! Ihania horsmia.

    Miten hyvää tekeekään päästä välillä olemaan luonnossa.

    VastaaPoista
  4. Aivan ihania kuvia, tulee kovan kova hinku päästä naatiskelemaan samaan malliin ja mahdollisimman äkkiä!

    VastaaPoista
  5. Ihana ja rentouttava viikonloppu oli se, kiitoksia hyvästä seurasta siskoseni. Olin niin pilvessä niistä kuukkeleista, että olin kuulevinani jo tänään meidän pihakuusessa niiden äänen, kun tulin töistä? Taitaa olla nuppi taas rentoutus viikonlopun tarpeessa. Tai sitten ne istuu siellä ihan oikeesti ja yrittää houkutella minua metsään, retkelle, luontoon lappiin... oijoi

    VastaaPoista
  6. Maria: mun eräs mottoni on: iliman mettää ei ole mittää... =) ja siltä se tosiaan tuntuu.
    Sini: ei muuta kun pöpelikköön...
    Asta: kiitos vain ittelles. Jospa ne kuukkelit on lähettäneet etisiä kuiskimaan, että nyt tarttis tuoda lisää safkaa.. kävin viemässä niille lauantaina talipalloja... Mennään taas het kun sulle vaan käy.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti