Ylistyspuheita kuksalle.

Kuksani, se on parhaiden päiviensä puolivälissä... kuten minäkin.
Se on tummunut, nokinen, ja hieman kolhuilla, mutta sillä on viellä monta upeata retkeä edessään, kuten minullakin.
Pahkakuppini, sietä koivun sylistä syntyisin, lähempää luontoa kuin mikään muu retkeilykamppeeni.

Kun kukasa on oikein vihitty käyttöön, siitä juodun kahvin maussa on aina viivähdys vihkijuomasta, eikä se juoma toisiaan maistu puulle.
Tämä pahkakuppini ei koskaan polta huuliani, vaikka äsken keitettyä kuumaa juomaa siitä siemaisen.
Säännöllisin väliajoin sen hellästi "desifioin" konjakilla tai rommilla ja perusteellisen pesun jälkeen voitelen sitä kookosöljyllä.

Kuksa seuraa aina mukana, olipa kyse marja- ,sienestys-, hiihto, valokuvaus tms. retkistä tai mökkireissuista. Lapin retkillä ja vaelluksilla se on oleellinen osa, jota ilman reisu ei tuntuisi oikealta.

Kuksani, jos se osaisi puhua se kertoisi teille . ..miten sen pintaan on imeytynyt paljon helliä hyväilyjä, kun olen sitä ajatuksissani sivellyt iltanuotiolla.
Miten olemme yhdessä kulkiessamme istuneet  aamuauringon lämpimässä loisteessa aaamukahvilla tai
iltaruskon viileästä kajosta, kuuman totin lämmittäessä sieluamme. Olemme nauttineet hohtavista hangista ja liukkaasta kelistä, mutta myös takkalasta ja tuiskusta.
Olemme kuunnelleet puron iloista solinaa, tunturin tuulien kuiskauksia ja puiden puhetta.
Silitelleet kalliopaaden karheata pintaa ja sammaleen suloista pehmeyttä.
Katselleet kynttilän valoa autiotuvan pöydälltä, kahvin ja kuivavien vaatteiden höyrytessä ympärillä.
Nuuhkineet sateen raikkautta ja salaperäistä utua järvien, purojen ja soiden yllä.
Kuukkelin kujerrellessa ja sinirinnan sirkutellessa olemme huumaantuneet suopursun, kevään ja nuotiosavun tuoksusta.
Raskaan ja hikisen kävelyn jälkeen sammuttaneet janomme tunturijärven tai puron kirkkadesta. Olemme rämpineet suossa ja kurseikossa, kastuneet kaatosateessa ja palelleet tuulissa, mutta leirin pystytyksen jälkeen kuuma kuksallinen on taas saanut kaiken näyttämään valoisalta.
Kuksa paras ja luotettavin retkikaverini.

Kommentit

  1. Olet kirjoittanut hienon oodin kuksalle. Mielestäni kuksa sen ansaitsee.

    VastaaPoista
  2. Olen samaa mieltaä =) Kiitos kun vierailit sivuillani.

    VastaaPoista
  3. Onpa tosiaan hieno, tai paremminkin hellän kaunis tunnustus uskolliselle kumppanille.
    Minut, joka en koskaan käytä sitä, se pani ajattelemaan asiaa hieman syvällisemmin. Omiatan toki kuksan, mutta silti käytän keltaista kolmen desin muovimukia.
    Voisin kyllä seuraavalla kokeilla...

    Petepoika21

    VastaaPoista
  4. =) suosittelen lämpimästi kuksaa.
    Kiitos että kävit "kylässä"
    t.Kaarnikka

    VastaaPoista
  5. Epäilemättä kuksasi ansaitsee tuon hienon kirjoituksesi! Se on äärettömän ihana ja todella tärkeä retkikamu.

    Nykyisin olen viilannut grammoja pitemmillä vaelluksilla ja jättänyt kuksan kotiin. Ihan on ollut onneton ja vajavainen olo, kun tärkeää puuttuu matkasta. Ehkä jatkossa otan sen kuitenkin mukaan muovisen taittokuksan rinnalle.

    VastaaPoista
  6. Kieltämättä olen myös pidemmille reissuille miettinyt kevyemmän kupin ottamista... mutta ei, aina kuksa on vaatinut päästä mukaan.
    Mukana on josku ollut myös 2dl muovimuki... isompia juomia kuppikuumia ja kaakaoita varten.. että semmosta kevytretkeilyä mulla.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti