Mikä vetää likan mettään, sateeseen ja pimiään..

Kysymys heitettiin ilmaan, kun olin kertonut työkavereilleni, että vietin viikonloppuna taas yön mettässä...
Kyselivät, että mistä vuokrasit mökin... kun kerroin, että ei kun Savotan kangaslaavussa makuupussissa...
Kauhistelevien kuoro ihmetteli, että mikä saa ihmisen vaihtamaan lämpöisen ja pehmeän sängyn, epätasaiseen ja kylmään vaihtoehtoon, jossain pöpelikössä, pimeessä ja räntäsateessa,
ei vessaa eikä pesumahdollisuuksia ja yök vielä näin syksyllä...
Kuulemma olis voinu vaikka mikä, karhu, susi, käärme tms minut sielä popsia, puhumattakaan hirvikärpäsistä...

Kerroin miteni ihanan rauhallista ja rentouttavaa on istua tulilla. Kuunnellen tuulen tohinaa puidenlatvoissa, nuotiotulen rasahduksia  ja omia ajatuksiaan. Kun menee nuotiopiirin ulkopuolelle, on kun mustassa samettipussissa... ei näe yhtään mitään, muutoin kun otsalampun valossa.  Yön nukuin  hyvin, muutaman kerran heräsin, kun  kääntynyt tuuli henkäili kasvoihini. Kiskoin makuupussin huppua tiukemmalle , käänsin kylkeä ja jatkoin kuorsaamisa tyytyväisenä aamuun asti.

Kommentit

  1. Taitaa olla maanantai-tiistai yönä täysikuu. Laavulle kai, jos ei kurkku tästä pahene...

    VastaaPoista
  2. Ihana nuotiokuva!

    Mulla on massiivisia vierotusoireita kun en ole taas päässyt mettään. Viime viikonloppuna istuttiin takapihalla tulilla kummipojan kanssa, se ihan pikkusen helpotti.

    Tuntuu, että seuraavaan hiihtovaellukseen on ikuisuus..

    VastaaPoista
  3. Raimo: toivottavasti pääsit laavulle ihailemaan täysikuuta, eikä kurkkukipu yltynyt.

    Maria: Tiedän tasan tuon tunteen. Itse en ole vielä uskaltautunut hiihtovaellukselle, mutta kyllä sekin päivä vielä tulee... kutsumus on niin kova =)
    Täällä rannikolla on pimeätä ja märkää, avoinna oleva meri aiheuttaa sen, että pakkaset/lumet ehtivät tuskin jouluksi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti