Terveisiä Pyhä-Häkistä

Nyt on muutaman päivän miniloma pidetty. Yhtenä aurinkoisena päivänä tallusteltiinPyhä-Häkin kansallispuistossa, kahden pikkusiskoni ja koiruuksien kanssa. Taas tuli taivasteltua uskomattomia puita ja maisemia, siellä jos missään on oikein kunnollista menninkäisten ja haltioiden asuinmaisemaa. Etenimme hiljaksiin valokuvaillen, huokaillen ja ihaillen. Dorri ja Tokko olisivat kyllä mielluusti menneet reippaanpaakin vauhtia. Edellä oli mennyt Tokon mielestä joku niin hyväntuoksuinen tyttö-koiru, että ihan ulisuttamaan pukkasi... ja joka mättäänsivu piti kuopia tiedoksi muille uroksille, että ymmärtäisivät kuka täälä on ny kunkku...
Koko päivä saatiin tuhlatuksi reissuun, välillä istuttiin pitkiä toveja kuunnellen tuulen tohinaa puissa ja katsellessa kanervankukkien keinuntaa ja kun kaffeehammasta rupesi kolottamaan taskuraketilla keiteltiin kelonkylkeen nojaillen kolotuslääkettä.
Pidempi tauko.. siis oikein pitkä.. pidettiin Kotalammen keittokatoksella.


Tähän laitan linkin Pyhä-Häkin kuviin kunhan sen opin tekemään tällä hetkellä kuva-albumiini pääset kun klikkaat valokuvaani.

Muutama päivä pidettiin sadetta siskojen ja äitikän kanssa, mökillä Ähtärissä, poimittiin sieniä ja mustikoita ateriatarpeiksi. Äitikkä (maaliskuussa 90v täyttävä) kävi kalassa, mustikassa, poimi sienet ja vadelmat ja säilöi niitä talvenvarallekkin monta purnukkaa.
Me sisarukset mietimme, että mitähän meistä on jäljellä, kun tai jos saavutamme noin korkean iän( tällä hetkellä ainakin tuntuu että ei oo puoleksikaan niin energinen ja pirteä kun hän, vaikka ikää on montakymmentä vuotta vähempi) noo esikuvaa on ainakin olemassa.

Valokuviakin tuli napsittua jonkinverran ja lisään niitä tuonne picasavepin puolelle.

En sitten lähteyntkään retkelle Salamajärvelle, minun piti tuoda äiti kotiin reissulta. Noo toisen kerran sitten.