perjantai 29. toukokuuta 2015

Toukokuussa retkeiltyä ja kuvailtua




Seurasaaressa retkeilimme työporukalla työhyvinvointi päivänä. Oli kiva kokemus, varsinkin, kun en ole siellä ennen käynyt. Lisäksi meillä oli parintunnin luento Ilkka Koppelomäki Uskalla innostua yrityksestä piti mielenkiintoisen priifauksen mm. stressin hallinnasta.



Valkovuokkoja kuvailin mökillä. Tuuli oli todella kova ja avusti mukavasti, kun halusin kuvata luovasti. Lisäksi  kokeilin päällekkäisvalotusta jolla saa erikoisia tunnelmia kuviin.


Retkeilimme myös Multian lähellä olevalla Palsankoskella. Vettä oli runsaasti koskissa kovien sateiden jälkeen. Tutustuimme Housu- ja Käpykoskeen, viimemainitun alueella oli kaatunut runsaan lumen painamana isoha haapoja yms jokeen.


sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Pari rentukka bongausretkeä



 
Ajelimme sateiden välissä sisaren kanssa katselemaan josko rentukat jo kukkisivat jokivarsilla.
Runsaat sateet olivat aikaansaaneet melkomoiset veden nousut ja suurin osa rentukkapuskista oli jäänyt tulvan alla. Jotakin sentään löysimme, kun taivaltelimme puronvarsia edestakaisin.

 Ketunelipäkin kukki valkoisena, mutta kun oli pilvistä ja sateista, se oli pistänyt kukat "kiinni"
 


Bongattiin sisaren pihassa vielä kukkiva kuusi ja sitähän piti kuvata myös.

Eilen konttailin pilvisessä säässä tällaisissa maisemissa.







Muutamia rentukkapuskia sieltäkin löysin, istuskeli ja nautin koksen kohinasta, kun kiirettä ei ollut mihinkään.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Retkellä Orisbergin järvellä ja Tuomaanmäellä


 Retkeilimme vapaapäivän kunniaksi Orisbergin järvelle. Bongailimme lintuja, joita näkyi vähän. Oli kylmä tuuli vaikka aurinko paistoi.
Keittelimme kodassa kahvit.

Kahvittelujen jälkeen ajelimme Tuomaanmäen lähettyville ja hilippasimme katsomaan miltä näyttää kesäinen Tuomaanmäki.
Alueella on pronssikautisia muinaishautoja.
Siltä löytyy myös viihtyisä laavu ja liiterissä oli puitakin jonkinverran.



 Käräjäkivet
Seuraavaan retkeen ystävät :)

torstai 7. toukokuuta 2015

Kevään tuloa ihmettelemässä Levanevan liepeillä

Kauniin päivän kunniaksi ajelimme sisaren mökille.
Muuttolintuja bonailtiin ja miehet poltti roskia.

 Jäät on melkein kaikki häipyneet.

 
Joutsenilla oli kova kisa pesäpaikoista. Kilpakosijoita ja edellisen kesän poikasia ajeiin pois reviiriltä.

 
 Useita isoja hanhiparvia laskeutui suolle syömään ja jatkoi taas matkaansa.


  Merikotka pariskunta lenteli useaan otteeseen ylitse ja aiheutti hani- ja lokkiparvissa hälyytystilan.



 
 Telkkillä oli kosiopuuhat tulisimmillaan.


 Västäräkkejä tepasteli jäällä.

Ruskosuohaukka pariskunta etsiskeli sopivaa saallista ja pesäpaikka suon laitamilta.


 
Roskanpolttajat tauolla.
Kevättä seuraavassakin postauksessa. Tämäkin postaus oli jäänyt jumiin, mutta ehkä nyt tulee julki

tiistai 5. toukokuuta 2015

Meren rannalta

Tämä ja tuleva postaus on jostain syystä jäänyt jumiin.. on vanhempia retkiä kun tuo kanjoniretki oli.. mutta tässä nyt nämäkin luettavaksi :)
Kaksi eri reissua meren rantaan.
Yksikseni retkeilin Raippaluodossa Sommarön linnakealueella ja meren rannalla.

 Sisäjärvellä oli joutsenpariskunta lepuuttamassa siipiään.


 Pikkulokki oli saanut kalan saaliikseen.


 Merikotkakin lenti ohitse


 Rauhallista ja rentouttavaa

 Kahvit kiehumassa. Reppu on tuulensuojana, kun mereltä tuulahteli.

Luonnossa eväät ja kahvi maistuvat parhaalta.

perjantai 1. toukokuuta 2015

Keijukanjonin kosketus jäi lähtemättömästi mieleen.


 Olin bongannut paikan jo muutama vuosi sitten, jonkun lukijani blogista. Ajattelin että, tuonne pitää päästä, mutta sopivaa hetkeä ei vain tullut ennenkun nyt.

Matkaan lähdimme Asta (Valokki) siskoni kanssa jo aamutuimiin puoli seitsemältä. Perillä olimme mukavasti todistamassa maiseman lämpenemistä ja aamusumujen haihtumista.
Tässä linkki siskon blogiin, hän osaa kuvailla tunnelmat ihan nappiin allekirjoitan joka lauseen hänen blogissaan

Kävelimme parkkipaikalta noin 300 metriä polkua pitkin ja sitten meitä veitikin jo veden kohina.
Jyrkkä rinne vietti alas uomaan jossa iloinen puro viedävilisteli kevätvesiään.
Sinne siis... tarkkaan oli aseteltava jalkansa, ettei mennyt reppujen, kameroiden ja kameranjalkojen kanssa vauhdilla kanjonin pohjalle.
Alas päästiin, ja tunne oli uskomaton.. kuin toiseen maailmaan olisimme tupsahtaneet. Isot  naavaparta kuuset humisivat, vesi kohisi ja laulurastas, peipponen yms visertäjät lauloivat kilpaa.

Keijujen ja menninkäisten kotiin olimme päässeet vieraisille.


Maa  ja puunkyljet höyrysi niiltä kohdin missä aurinko ylettyi niitä lämmittämään yöllisen viileyden jälkeen.













Koko pitkän päivän saimme kulumaan helposti. Välillä keiteltiin kahvit taskuraketilla ja evästeltiin ja sitten taas kuvailtiin. Kiipeiltiin rinnettä ylös ja alas, konttailtiin kaatuneiden kuusten alta ja kaahittiin yli. Hitaasti ja nautiskellen kuljimme, kiirettä ei ollut minnekkään. Välillä vain istuimme hiljaa ja annoimme keijumetsän hoitaa.