torstai 19. maaliskuuta 2015

Valtava valoshow taivaalla 17.03.2015 Northern lights

 
 Näin ujosti revot vilkkuivat klo 19:00 ja aurinko oli laskemassa.
Ajelimme miehen ja koirien kanssa pakoon valosaastetta  Levanevan luonnonsuojelualueen laitamille.


 
 

 
Tästä alkavat värit vahvistumaan kello oli  jotain 21:30

 



 Kotimatkalla piti pakosta pysähtyä, kun oli niin mahtavat värit taivaalla. Viimeset kuvat on ihan taajama laidasta kolmostien valot loistavat kilpaa revontulien kanssa. Olisi voinut kuvata vaikka koko yön sillä tulia piisasi, mutta oli pakko lähteä nukkumaan, että jaksoi töihin aamulla.



 



Näiden kuvien myötä mukavaa maaliskuun loppua, toivotaan että viellä tulisi tällaisia upeita reposia ennen kesän valosia öitä.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Siskoterapiaa Kylymäskorves mökillä.

Vietimme Valoru- ja Valokki- siskon kanssa mukavan pidennetyt viikonlopun, Valokki- siskon mökillä.

Keskustelimme monista mielenkiintoisista asioista, mm. henkisen kasvun tiellä, reikkasimme joka aamu, nauroimme vedet silmissä monille kommelluksillemme, kävimme kävelylenkeillä kameran kera ja ilman.

 Säät vaihtelivat, pääsääntöisesti oli pilvistä tai puolipilvistä, Sunnuntaina paistoi aurinko ja illalla tuuli puhalsi lähes myrskylukemissa. Maanantaita vastaisena yönä oli kirkas kuutamo, vaikkei vielä täysikuu ollutkaan, mutta aamuyöstä sää vaihtui räntä ja vesisateeseen.



Istuimme metsässä  kuusenrungolla ja kuuntelimme isojen kuusten huminaa ja kuukkeliperheen jutustelua, kun ne yhteistuumin kantoivat meidän tuomamme pellavansiemen sämpylän palat parempaan talteen.  



Aika kului kun siivillä Sunnuntaina nuorin sisko lähti ajelemaan kotia kohti, kun maanantain odotti työt.
Minä ja Valokkisisko jäimme vielä yhdeksi päiväksi ja yöksi. Aurinko paistoi ja veimme kuukkeleille lisää ruokaa. Istuimme kuusen alle odottelemaan josko saisimme niitä vähän kuvata. Aikanaan kuukkeli perhe saapui ruokinnalle ja oli hyvin suosiollinen kuvattavaksi, pipoa viistäen lentelivät viemään ruokia talteen puun koloihin. Välillä tulivat niin lähelle istumaan että objektiivi ei enää tarketanut.



Välillä tuli tunne, että kukas tässä tarkkailee ja ketä :)

Yli viisi tuntia istuimme haltioissamme katsellen kaikkia siivekkäitä joita ruokinnalla piipahti. Metsä humisi ympärillä ja aurinko pilkahteli puidenraosta.. voiko ihminen enempää onnea toivoa.
Mukavaa Maaliskuuta ystävät.