maanantai 29. heinäkuuta 2013

Rummun syntymä Ruuhinevalla Julumetun tuvalla

Tässä alla linkki videoon jonka on sisareni Valokki koostanut rummuttelustamme muutamia vuosia sitten. Vietimme antoisaa viikonloppua sisarusten kesken marraskuun alkupäivinä Björköbyssä pienessä kalastajamökissä.

Valokin koostama video

Säätila oli ihan päinvastainen kuluneena viikonloppuna Kauhajoella, kun synnyttelimme omin käsin ikiomia rumpujamme.


Ruuhinevan kammikylä on itsessään jo hyvin erikoinen ja mielenkiintoinen, keskellä nevaa sijaitseva keidas.
Erkki Kallioniemen sydämmellään ja inspiraatiollaan ideoima  rakennuskokonaisuus. Iso julumetun tupa, kaksi saunaa, joista toinen on savusauna, uimapaikka ja tulipaikka grillailuun ja puucee.

Täältä voit lukea enemmän Ruuhinevan Julumetuntuvasta.

Klikkaamalla kuvia saat ne näkymään suurempina.


Mikäpä olisikaan sopinut paremmin rummun syntymäpaikaksi, kun tämä mystinen ympäristö. Lisäksi ilma oli väreilevän kuuma ja ukkonen rummutteli ympärillä, ei kylläkään tullut päälle asti koko aikana. Kanerva kukki ja tuoksui huumaavasti ja tupasvilla keinui viehkeästi tuulenvireessä .
 

Varmasti rumpuihimme latautui syntymäpaikastaan suon tuhatvuotista energiaa ja mystisyyttä, kesäpäivän kirkkautta ja lämpöä, kanervan kukkien tuoksuja, sekä ukkosen uhkuvaa voimaa..


Mutta aloitetaanpa pieni kooste rummun synnystä.. 
 Ensin puhdistamme itsemme,  ja tilan jossa rummun synty tapahtuu.
Tämän jälkeen annetaan aistiemme valita mikä kehä tuntuu näistä monista omimmalta. Laitamme valitut kehät sopivampaan paikkaan poron vuodalle ja samalla lähetämme lämpimän kiitoksen porolle, joka on luovuttanut tämän vuodan rumputarpeiksemme. Poro jatkaa elämäänsä rummuissamme tuoden rumpuihimme tuntureiden tuulta ja tunturipurojen raikkautta, rumpujen esi-isien seuduilta.


Ruuhinevan suovedessä kauttaaltaan kastellut sopiviksi leikatut rumpunahat upotetaan väriliemeen ja odotellaan jännittyneinä millainen tulos meitä odottaa.   Nostettuamme nahat ja nauhat väriliemestä aloitamme hikisen työn. Sormet oli todella kovilla, kun teimme solmuja, avasimme ja kiristimme ja taas sama alusta. Näin jatkomme useita tunteja keskittynyttä uurastustamme, jotta nahka on tarpeeksi kireällä ja soi kuivuttuaan kauniisti. Lopuksi kiinnitimme rumpuihin kädensijan ja sydän onnesta sykkyrällä voimme todeta, että nyt rumpumme ovat valmiit!!
 Ja tässä se on, minun ikioma ominkäsin tehty rumpuni!!!


 Tästä Valorun rummunteko tunnelmiin
ja
Tästä Valokin kauniiseen tarinaansa rummun synnystä 
Noin minäkin olisin sen halunnut kertoa, mutta en osannut :)
 
Lämmin kiitos  Johannalle lempeästä ohjauksesta ja rentoutuksesta hikisen puurtamisen välillä.
Sieluun asti soinut rumpusi ja laulusi latasi uskomattoma paljon voimia ja hyvää oloa.
Lisää kuvia näet  Sielun Silmin Facebook sivuilta
Tästä linkistä Johannan omille sivuille

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Kesäloman eka viikko melkein ohi

 Hui miten nopsaan tämä loma meneekään.
Ensinnä taas kiitokset teille uskollisille jotka jaksatte käydä lukemassa harvoja postauksiani. Uskon että saan taas jutunjuurta tännekin asti kunhan lomani tästä "vanhenee" :)
 Muutamia retkiä on jo tullut tehtyä ja uutta kamerakin on testailtu.
Ensimmäiset kolme kuvaa on Kyrönjoen varrelta. Seuraavat kaksi Napuen taistelun muistomerkiltä.
Loput kuvat ovat Valokki siskon kanssa yhdessä tehdyltä reissulta  Raippaluodon ja Sommarön maisemiin. Tuolloin puoleltapäivää oli vielä pilvistä ja hirmu koleaa, muta kaffetta keitellessä ja evästellessä, rupesi aurinkokin kurkistelemaan, ja  loppupäivästä tulikin oikein kaunis "palavine" aaltoineen.






 

 Välillä elämä tuntuu just tältä... ei tiedä kumpaan suuntaan jatkaisi :)



 Yllä sisareni ottamat kuvat meistä iloisista kaffeenkeittäjistä.
 


 

 

Postauksen myötä ihanaa kesää ystävät


torstai 11. heinäkuuta 2013

Mökkireissu lastenlasten seurassa.

Vietimme mökkiviikonloppua lastenlastemme Fannyn 6v. ja Fiinan 3v. kanssa.
Siispä kuten kaikki mummut ja paapat tietävät viikonloppu oli vipinää täynnä.

Koirat saivat paljon helliä rapsutuksia ja makupaloja mm ruokapöydästä  :)


Aivan hurjan jännittävää oli kun Fanny sai iltalenkillä taluttaa Dorria.. Dorri vanha viisas koira katsoi, että kukas häntä nyt taluttaakaan, ja kävellä tepsutti nätisti Fannyn ohjauksessa.


Fiina ei vielä uskaltanut taluttaa,  mutta piti isoa siskoa kädestä kiinni. Samalla reissulla käytiin myös ihmettelemässä väliojalla majavanpesää.




Sitten mummulle esiintyi tällasia valokuvamalleja ja kilpajuoksijoita.





Sauna lämmitettiin Lauantaina ja paapan kanssa kannettiin yhdessä vesiä. Illalla saunottiin ja saunan jälkeen paistettiin grillissä makkarat.

 Sunnuntaina oli lämmin ja aurinkoinen päivä, joten uimassa käytiin pitkällä hiekalla, mutta siitä ei ole yhtään kuvaa, kun mummu kahlasi Fiinan kanssa järvessä eikä ehtinyt kuvaamaan.

Mökille palattuamme paappa keräsi tytöille ahomansikoita ja niitähän maisteltiin ilomielin, kuten myös hänen paistamiaan lättyjä.



Väliaijoilla ja sateen aikana piirreltiin, askarreltiin, leikittiin barbeilla ja muovailtiin muovailuvahasta vaikka mitä.



Kotimatkalla käytiin vielä katsomassa minun kummitätiäni, ja se oli vähän jännittävä ja ujostuttava juttu .
Viikonloppu hurahti  hurjan nopsaan meiltä kaikilta.

Oli mukavaa, joskin flunssan jälkeen pikkasen oli takki tyhjä ja työtä pysyä tyttöjen vauhdissa :D.

Tämän reissukertomuksen myötä  upeata tulevaa viikonloppua ystävät.